Liikuntahaaste

Liikunta-alan ammattilaisena minun luulisi olevan aktiivinen liikkuja. Mutta...näsäviisaillahan on tapana sanoa, että "luuleminen ei ole tietämistä". ;)  Minun liikunnan harrastaminen on useimmiten melko kausiluonteista. Toisinaan liikun hyvinkin säännöllisesti, mutta toisinaan laiskistun totaalisesti. Tirppanan syntymän jälkeen olen jälleen etsinyt riittävän tehokasta liikuntamotivaattoria. Ennen synnytystä ajattelin, että raskauskilot kannustavat varmasti liikkumaan. Osittain niin olikin, mutta Tirppanan huonounisuus aiheutti minulle valtavan väsymyksen. Vaikka liikunta toki piristää, itsensä liikkeelle saanti on väsyneenä haastavaa. Nyt ymmärrän sen täysin.

Kun Tirppanan päivä- ja yöunet paranivat unikoulun avulla, virkeystasoni lähti hiljalleen kohoamaan. Kunnon motivaattori oli kuitenkin edelleen kadoksissa. Enimmät raskauskilot katosivat varmaankin imetyksen avulla. Jäljellä olevat häiritsevät itseä, mutta niiden pudottaminen onkin yllättävän haasteellista. Vanhat vaatteet mahtuvat pääosin päälleni, joten kunnon motivaattoriksi niistäkään ei ole.

Sitten se löytyi. Kaverini ovat juuri sopivaan aikaan päättäneet haastaa toisensa liikkumaan. Heti, kun kuulin ideasta, ajattelin, että tässä se on. Eli homman nimi on "Satakymppi". Jokaisen osallistujan pitää liikkua 10.10.2013 mennessä vähintään 110km. Kilometreistä ainakin puolet juostaan ja toinen puolisko hengästytään kävellen. Tämä oli juuri sellainen motivaattori, jota olen kaivannut. Tehtävä ei ole ollenkaan mahdoton, vaan haastetta on juuri sopivasti. Omia kilometrejä täytyy julkaista säännöllisesti, mikä toimiikin oivana kannustajana. Kun toiset kertovat omista matkoistaan, kilpailuviettini nostaa päätään. :) 

Ensimmäinen haasteviikko alkaa olla takana ja hiki on virrannut joka päivä. :) Matkaa on kertynyt n. 18km (hölkkää n. 7km) eli alkuinto on vienyt mukanaan. :D Lukema on jo sinänsä merkittävä, että aiemmin kävin vain noin kerran viikossa pidemmän lenkin. Muilla kerroilla toivoin, että Tirppana nukahtaa nopeasti ja minä pääsen syömään rauhassa. ;) Ei sentään, en ole luopunut omista hetkistä, vaan olen tehnyt lenkit iltaisin Tirppanan istuessa rattaissa tai mahdollisuuksien mukaan pyrin menemään yksin. Alkuinnostus lopahtaa yleensä melko pian, mutta tällä kertaa uskon saavuttavani tavoitteen. Tilivelvollisuus olkoon salainen aseeni. :)