Opetus
Ihminen (tai ainakin minä) ajattelee usein hyvin naiivisti oman elämän helppoudesta. Toiset kokevat monennäköisiä vaikeuksia, mutta eiväthän ne tietenkään omalle kohdalle satu. Näin minäkin ajattelin, kun mielessä alkoi pyöriä haave perheenlisäyksestä. Vaikka tiedostin, että lapsettomuusongelmat ovat yllättävän yleisiä, ajattelin, että eihän se nyt meidän kohdalla mikään ongelma ole. Tähän astihan elämä on kulkenut eteenpäin toiveiden mukaisesti. Miksi muka minun täytyisi oikein yrittämällä yrittää? Niin. Miksipä ei juuri minun? Enhän minä ole sen parempi kuin kukaan muu.
Kun yritystä oli takana vajaa vuosi, alkoi todellisuus valjeta naiiviin ajatusmaailmaani. Onnistuminen ei ollutkaan heti nurkan takana. Voisi melkeinpä sanoa, että "pilkka osui omaan nilkkaan". Pettyneistä ajatuksista huolimatta valoa pilkahteli harmauden keskellä. Minulla oli täysi luottamus siihen, että Jumala tietää ja tuntee tilanteen parhaiten ja Hänellä on valmis suunnitelma. Olin kiitollinen siitä, että emme joutuisi käymään tilannetta läpi vain kahdestaan mieheni kanssa, sillä kolmisäikeinen lanka on vahvimmillaan juuri vaikeina hetkinä. Jos vain itse haluamme luovuttaa elämämme Hänen käsiinsä.
Eteenpäin
Puolentoista vuoden tuloksettoman yrityksen jälkeen löysimme itsemme lapsettomuusklinikalta. Emme halunneet enää pitkittää tilannetta jonottamalla kunnan tarjoamiin hoitoihin, joten halusimme yksityiselle klinikalle. Tutkimusten ja keskustelujen jälkeen päädyimme aloittamaan hoidot heti. Jälkeenpäin ajateltuna on ollut hienoa huomata, kuinka Jumala on pitänyt huolta myös talousasioistamme. Yksityisellä puolella hoidot tietenkin maksoivat reilusti enemmän kunnan hintoihin verrattuna, mutta siitäkin huolimatta taloudellinen tilanteemme oli riittävän hyvä kattamaan syntyneitä kuluja. Se on vaan niin uskomattoman hienoa, kuinka meistä pidetään huolta jokaisenä hetkenä monin eri tavoin.
Aloitimme siis hoidot luottavaisin mielin, mutta tietenkin pelko epäonnistumisesta oli vahvana taustalla. Hedelmöityshoitomuodoksi valikoitui ICSI eli mikroinjektio. Olimme kertoneet lähimmille ihmisille ongelmastamme, mutta hoidon ajankohdan pidimme omana tietona. Tiesimme kuitenkin, että joka hetki meillä oli vahva esirukoustuki taustalla. Vaikka yrityskerta olikin vasta ensimmäinen, sain vahvan luottamuksen hoidon onnistumiseen alkionsiirtopäivänä. Minulla on tapana lukea joka aamu päivän lehti. Sen päivän lehdessä oli kirjoitettu näin:
"Uskotteko te, että minä voin auttaa teitä?" Näillä sanoilla Jeesus kohtasi kaksi sokeaa. Vuosien odotus palkittiin, silmät aukenivat eikä riemulla ollut rajoja! Nyt oli aika, Jumalan aika! Lukijani, sinunkin asiasi ovat Ylilääkärin tiedossa. Ei Hän ole valelääkäri vaan Herra, sinun parantajasi. Vaikka odottavan aika on pitkä eikä pettymyksiltäkään vältytä, sinun vuorosi tulee. Sinä et voi itse määrätä milloin se tulee, mutta tiedä, että kaikki tapahtuu juuri oikeaan aikaan. Usko on sitä, että luotat lujasti siihet mitä toivot. Ojentaudut sen mukaan mikä ei näy. Kaikella on tarkoituksensa. Vaikeudetkin kätkevät sisäänsä siunauksen siemenen. Vastoinkäymisiä tarvitaan. Jokainen hetki on taiten tehty, kun taivas työskentelee sinun hyväksesi. Sinua kasvatetaan, opetetaan ja valmistetaan. Tulee päivä, jolloin ymmärrät enemmän, mutta vielä sinä et kaikkea käsitä. Riittäköön sinulle nyt se tietoisuus, että "Herra, Jumalasi, on sinun kanssasi. Hän on voimallinen, Hän auttaa. Rakkaudessaan. Hän tekee sinut uudeksi." (Sef.3:17) -Anne-Marie Lehto-
Teksti rohkaisi minua valtavasti ja tuntui, että se oli kirjoitettu juuri minulle sen päivän tunnelmiin. Sää sinä päivänä oli harmaa ja sateinen. Kun lähdin ajamaan klinikalta kotia kohti, aurinko alkoi paistamaan kirkkaasti. Kirkkaus kesti hetken ja pian harmaus valtasi taas taivaan. Hymy nousi kasvoilleni. Tiesin, että nyt yritys muuttuu vihdoin onnistumiseksi. Pienen ihmisen elämäntaival oli alkanut.
