Ikuisuusprojektit

Pitkäkestoiset hiljaiset hetket ovat usein kiusallisia. Kuten nytkin. En pystynyt kovin kauaa pitämään lupaustani julkaista vähintään kaksi tekstiä kuukaudessa. Kesä tuli ja meni. Julkaisut jäivät tekemättä. Saamattomuus teemaan sopiikin kirjoittaa kahdesta ikuisuusprojektistani, jotka olen vihdoin saanut valmiiksi.

Ensimmäinen projektini oli vetoketjullinen päiväpeitto Tirppanan sänkyyn. Tarvikkeet ovat odottaneet tekijäänsä viime joulusta asti. Vinkkejä otin Piipadoon blogista. Päädyin kuitenkin pitkällisen pohdinnan jälkeen erilaiseen "pohjaratkaisuun". Omassa versiossani patja on ikäänkuin pussissa, mutta pohjan keskellä on iso aukko hengittävyyden varmistamiseksi. Muutama viikko ennen Tirppanan 2-vuotissynttäreitä päätin, että synttäreihin mennessä sänky on saatava juhlakuntoon. Takaraja kannusti, sillä päiväpeitto valmistui "aikataulussa". Ompelu ei tietenkään sujunut ongelmitta, vaan haasteita riitti joka vaiheessa. Tärkein opetus tällä kertaa oli ompelujärjestyksen suunnittelu. Ensimmäiseksi tekeleeksi olen lopputulokseen tyytyväinen virheistä huolimatta. Ja uskon, ettei tämä päiväpeitto jää viimeiseksi. Vetoketju helpottaa ja nopeuttaa petausta merkittävästi. Petaamisen voisi sanoa olevan mukavaa. :)

Päiväpeitto pysyy siististi paikoillaan koko päivän.
Päällikangas Finlaysonilta.
 Metrivetoketju Myllymuksuilta.
Muut materiaalit kierrätettyä.

Toinen innostushetkeä odottanut projekti oli maustekaapin sisällön uusiminen. Sain tuttavalta idean uusiokäyttää pilttipurkit mausteiden säilytykseen. Tiimarin konkurssimyynnistä löytyi liitutaulumaalia, -tussit sekä spraymaali. Pilttipurkkeja ei kauaa tarvinnut kerätä. Mutta jälleen kerran tarvikkeet odottivat tekijäänsä monta kuukautta. Talvella korkkeja ei voinut sprayjata tilanpuutteen vuoksi. Keväällä satoi aina, kun korkit olivat mielessä. Viime viikolla lopulta koitti kuiva päivä, jolloin korkit saivat uuden värin. Alkuperäinen ajatus oli maalta korkit mustiksi, mutta olinkin vahingossa ottanut mustan sijaan ruskean värin. Onneksi olin ostanut myös pinkin maalipurkin, koska ruskea ei ehkä olisi ollut kivannäköinen. Suurinosa mausteista on ostettu paikallisesta mausteliikkeestä ja ne on valmistettu Suomessa. Lihaliemijauhe pussitettiin ostohetkellä. Melko tuoretta siis.  

Tekstien värit ovat vielä hakusessa. Eli todennäköisesti minun tahdillani lopullisia. ;)

Äänestätkö jaloillasi?

Asiakkaan sanotaan olevan aina oikeasssa. Kirjaimellisestihan sanontaan ei voi uskoa, joten asiakaspalvelutyötä tekevien haasteena on pitää asiakkaat tyytyväisinä erimielisyyksienkin jälkeen. Ja vaikka erimielisyyksiä ei olisikaan, hyvää palvelua saanut asiakas on kullanarvoinen. Palvelunlaatu merkitsee nykyään minulle paljon. Enemmän kuin hinta. Mutta jos valinnanvaraa ei ole, pitääkö tyytyä huonoon palveluun. 

Välillä ihmettelen, miten yritys voi pärjätä, jos useita asiakkaita palvellaan huonosti. Löytyykö näiltä yrityksiltä jokin tietty uskollinen asiakaskunta, joka pidetään tyytyväisenä? Ilmeisesti asiakkaita on jo riittävästi, koska uudet asiakkaat eivät astu liikkeestä ulos tyytyväisinä. Voisi kuvitella, että pienillä erikoisliikkeillä ei ole varaa valita asiakkaitaan.  Nykyisen verkkokauppavillityksen aikana palvelun pitäisi olla priimaa. Minä asioin mieluummin kasvotusten. Mutta jos tarvitsemani ostos on saatavilla vain liikkeestä, josta en ole saanut koskaan hyvää palvelua, virtuaalinen asiointi vie voiton. Valitettavasti.  

Onneksi hyvää palvelua on kuitenkin useimmiten tarjolla. Kuten jo aiemmin mainitsin, hinta ei ole minulle ratkaisevin tekijä. Olen valmis maksamaan laadukkaasta palvelusta. Pyysimme jokin aika sitten tarjouksia keittiökalusteista ja kodinkoneista. Keittiökalusteiden hinnassa ei ollut merkittävää eroa, mutta palvelussa oli. Toiset tekevät rutiinihommat kellokädessä kiirehtien, toiset pysähtyvät jokaisen asiakkaan kohdalla myös kiireen keskellä. Kauaa ei tarvinnut miettiä, kenen tarjouksen hyväksymme. Kodinkoneiden hinnoissa oli liikkeiden tarjousten välillä isompi ero. Samoin palvelun laadussa. Markkinoiden edullisimmilla hinnoilla ei pysty ilmeisesti panostamaan asiakaspalveluun. Eroa oli kuin yöllä ja päivällä. Vaikka olisimme säästäneet sievoisen summan valitsemalla edullisimman tarjouksen, asiantuntevampi ja asiakkaan paremmin huomioivampi palvelu vei voiton. Laatu maksaa. 

Toki yritysten työntekijöilläkin on eroja. Kun menimme tekemään lopullista tilausta kodinkoneista, eri myyjä otti tilauksen vastaan. Jos kodinkoneita ei olisi valittu jo valmiiksi, tilaus olisi todennäkösesti jäänyt tämän toisen myyjän kanssa tekemättä. Kaikkia ei ole luotu asiakaspalvelijoiksi. Mutta kaikilla on mahdollisuus kehittyä.

Eksyksissä

Takana on pian kaksi vuotta kotiäidin elämää. Puolitoista vuotta meni sujuvasti töihinpaluusta stressaamatta. Työt tuntuivat todella kaukaisilta ja niiden ajatteleminen kauhistutti, koska enhän minä enää osaisi tehdä töitäni. Kuitenkin pian vuodenvaihteen jälkeen sisimpääni hiipi hiljalleen ajatuksia muistakin kuin kotiin liittyvistä töistä. Tirppanan vahva omatahto on hiljalleen nousemassa kohti huippua, joten kotipäivät eivät olekaan enää niin leppoisia. Olen pitkän aikaa suunnitellut töihinpaluuta ensi syksyyn. Koska minulla ei ole työpaikkaa valmiina odottamassa, ajatus on vieläkin suunnittelutasolla. Ja sehän tässä kriisiä aiheuttaakin. Kun on ollut poissa työelämästä, mieleen nousee väkisinkin kysymys: Mikä minusta tulee isona?

Aiemmin minulla on ollut jonkilainen reitti kuljettavana, mutta tällä hetkellä tuntuu, että olen eksyksissä. Töitä pitäisi hakea, mutta hakemuksia on vaikea kohdentaa, kun ei tiedä, mihin haluaa hakea. Vai lähtisikö sittenkin vielä syventämään ammattitaitoa tai opiskelemaan jotain uutta?  Pysähdyspaikat elämän varrella ovat jokaiselle tarpeellisia. Silloin on vain löydettävä juuri se oma reitti, joka vie seuraavalle pysäkille. Ahaa-elämystä odottaen kesän kautta kohti syksyä.

Hiljaa hyvä tulee

Kaksi kertaa kuussa julkaiseminen on ilmeisesti liian haastavaa minulle, koska epäonnistuin jo heti toisen kuukauden aikana. :D Tämä postaus on odottanut tekijäänsä koko huhtikuun. Aina löytyy selityksiä, joten jätetään ne tällä kertaa pois.

Osallistuin kevätkaudella kansalaisopiston ompelukurssille. Päätavoitteenani oli muokata peruspaita-kaava omien mittojen mukaisesti. Se työ on edelleen hieman vaiheessa saamattomuuteni vuoksi. Ainoa esittelynarvoinen ompelus on hupparitakki, jonka tein Tirppanalle. Työ sisälsi monta minulle uutta vaihetta, joten projekti oli opettavainen. Opettajan läsnäolo nopeutti ohjeiden ymmärtämistä ja seuraava samankaltainen työ onnistuu varmastikin helpommin.

Kaava:Ottobre 4/12
Koko:86 (kasvunvaraa riittää)

Tirppana on nyt innostunut kirjojen lukemisesta oikein kunnolla ja hän jaksaa jo kuunnella Miina ja Manu -tarinat kokonaan. Lukemisesta on siis tullut nyt mukavaa myös meille vanhemmille, joten kirjastokäynnit ovat lisääntyneet. Lainakirjoja varten pitikin tehdä oma kassi. Kassin kuvat ovat Onni ja Ilona -katselukuvien kangasversioita, jotka sain edullisesti, kun osallistuin valmistajan ideakampanjaan. Värikkäitä kuvia on ilo katsella ja ommella. 

Kirjaastokassi ja seinäteline kirjoille.
Materiaalit kuvia lukuunottamatta kierrätetty
farkkuhameesta ja rikkinäisestä pussilakanasta. 

Ylös ja alas

Vanhemmuuden opettelun voisi sanoa olevan tunteikasta.  Välillä tuntuu kuin kulkisi tunteiden vuoristoradalla. Tunnemyrskyt ovat yksilöllisiä ja jokainen kokee uusia tunteita eritavoin. Mutta yksikään vanhempi ei varmasti onnistu jäämään pois vuoristoradan junan kyydistä.  Välillä mennään ylös pitkän matkaa ja kohta tullaan kovaa vauhtia alas. Iloa, itkua, ärtyneisyyttä, huonommuutta, onnea, huolta, rakkautta...Koskaan aiemmin en ole ollut tälläisen junan kyydissä. Mutta se juuri onkin ollut hienoa, että vanhemmuus kasvattaa ja opettaa meitä myös ihmisenä eikä vain kasvattajana.

Elämä muuttuu kertaheitolla, kun kahden hengen perhe kasvaa kolmihenkiseksi. Äitiyden ja isyyden mukana kuvioihin astuu vanhemmuus. Jokaisella meistä on jonkinlainen kuva sen merkityksestä oman kasvuympäristömme kautta, mutta jokaisen vanhemmuus on silti omannäköistä. Kenenkään vanhemmuus ei voi, eikä tarvitse olla täydellistä, vaan kaikki kulkevat omannäköistään vanhemmuuden polkua. 

Vintin kätköistä

Odotan jo innolla kesää, jolloin pääsemme siivoamaan mökin vinttiä. Siitä on ollut puhetta jo pitkään, joten minä päätin, että ensi kesänä se siivotaan, jotta pappa saa tehdä sinne lisää nukkumatilaa lapsenlapsille. Viime viikolla pyörähdin vintilla pikaisesti ja löysin omia ompeluksiani. Olin kuvitellut, että ompelin ensimmäinen vetoketjuni vähän aikaa sitten, mutta muistinkin väärin. En yhtään muistanut, että olen joskus ommellut kissa-repun, jossa on pieni vetoketjutasku. (Muistin myös, että yläasteella ompelin itselleni vetoketjullisen hupparin. Sitä ei ehkä enää löydy.) Kävin lapsena käsityökerhossa, jossa olen luultavasti repun ommellut. Harmikseni repussa on homepilkkuja, jotka eivät lähteneet piimä+keittopesu-yhdistelmällä pois. Ehkäpä minun pitää kopioida idea ja ompelen vastaavanlaisen Tirppanalle. 

Henkarin olen saanut lapsena lahjaksi.

Kuvaa katsoessa oma laiskuuteni harmittaa. En millään jaksanut kaivaa silitysrautaa esiin, joten Nalle Puh     -verhot ovat rumanryppyiset. Nämä verhot muistan. Halusin välttämättä tehdä itselleni vaaleansiniset Nalle Puh-verhot. Tarvikkeet hankin yhdessä äitini kanssa. Sabluunan kopioin Nalle Puh -kirjasta. Vartalo on painettu kangasväreillä ja rajaukset ja kasvot piirsin kangastussilla kirjan mallien mukaan. Aikamoinen työ on ollut. Mutta lapsena on ollut aikaa. Mitähän tällä kankaalla nyt tekisi? Vaaleansininen ei kuulu enää lempiväreihini...

Ompelun viemää

Kun ompelun aloittaa, sitä ei malta lopettaa. Ompelumaailma vie mukanaan, jos sen vietäväksi antautuu. Blogit ja lehdet ovat ideoita täynnä. Suunnitelmia on paljon, mutta aikaa vähän. Melko huono yhdistelmä. Mutta vähän kerrallaan tehden voi saada paljon aikaiseksi.

 New Yorkin tuliasbody oli malliltaan leveä ja lyhyt.
Bodyn pituus kävi pieneksi, joten
pienillä muokkauksilla lisää käyttöikää. 

Tirppanan uudet vaatteet isän (paidan) käsivarsilla. Vihreä Aita-jersey Käpyseltä.

Miehelle uusi lempipaita KVK:sta ostetusta joustocollegesta. Kaavana tässä ja ylemmän kuvan paidassa  MIW MIES

Olla vaan

Ennen Tirppanan syntymää osasin nollata ajatukset ja nauttia pelkästä olemisesta. Tai ehkä se oleminen sisälsi  telkkarin katsomista, lukemista tms.. Tärkeintä oli kuitenkin saada vain olla rennosti. Olympialaisten aikaan havahduin siihen, että olemisen taitoni on kadonnut. En osaa enää keskittyä vain yhteen asiaan. Ennen ei tullut mieleenikään, että olisin jääkiekko-ottelun aikana tehnyt jotain muuta. Ruutua piti tuijottaa intensiivisesti, jotta yksikään tilanne ei jäisi näkemättä. Mutta nyt jäi montakin. Minulle riitti, että seurasin peliä toisella silmällä ja toisella keskityin johonkin muuhun.

Tajusin, että minä yritän maksimoida ajankäytön, ettei yksikään minuutti päivästä menisi hukkaan. Nykyään minun ajatuksissa telkkarin tuijottaminen usean tunnin ajan on ajanhukkaa, joten samalla pitää tehdä muutakin. Toisaalta ihan järkevä ajatus, mutta minä en juurikaan katso telkkaria, joten silloin tällöin pelkkä oleminen ei olisi pahitteeksi. Aiemmin en todellakaan ollut tehokkuusajattelija, mutta niin vain oma lapsi muuttaa ajatusmalleja monella osa-alueella. Näistä nettisurffailusta on ehkä omalla tavallaan tullut olemishetkeni, mutta haluan päästä tehokkuusajattelusta eroon ja opetella taas olemaan vaan.  Haluan osata taas keskittyä vain yhteen asiaan kerralla. Aina ei tarvitse olla monta rautaa tulessa. Ehkäpä sitten, kun Tirppana oppii viihtymään hetken itsekseen, jolloin omaa aikaa saa hieman enemmän. Tai kenties vasta vuosien päästä. Aika näyttää.

Vielä löytyi pulkalle käyttöä 

Lumitöissä

 Tällä viikolla aloitin olemisharjoittelun, kun lomailimme vanhempieni luona. Aurinkoinen sää ja mökkeily. Loistava yhdistelmä. Reissu ei kylläkään minulle ollut kovin virkistävä, koska Tirppana nukkuu reissuissa huonosti. Mutta auringon piristävä vaikutus kantaa eteenpäin. Kevättä odotellessa.

Ensimmäiset metrit traktorikuskina. Risut siirtyivät paikasta toiseen. :)

Pipo uuteen kotiin

Helmikuu on eletty ja arvonta suoritettu. Kiitokset kaikille kommentoijille ja tervetuloa uusille lukijoille. Haasteen tavoitteet oli kovat tälläiselle satunnaiselle, sekalaiselle kirjoittajalle. Yksi tavoite saavutettiin ja jatkossa uusia julkaisuja näette vähintään kaksi kertaa kuukaudessa. :)

Arvonta suoritettiin perinteisella lappumenetelmällä. Virallisena valvojana oli Tirppanan isä ja Tirppana toimi arpojana. 

Ensimmäinen noston perusteella kaikki olivat voittajia ;)

Toinen yritys onnistui

Tattadadaa!!!! Tirppana arpoi voittajaksi Sipen. Onnea voittajalle! Häneltä kysellään pian toiveita. :)

Nyt ompelumaratonille.

Pintaa syvemmälle

Suvaitsematon. Tuo nykyajan trenditermi, jota korostetaan etenkin tällä hetkellä pinnalla olevassa tasa-arvokeskustelussa. Olen suvaitsematon, koska en kannata tasa-arvoista avioliittolakia. Kannattajat taas kehuvat itseään suvaitsevaisiksi, kaiken hyväksyviksi ihmisiksi. Totuus on kuitenkin toisenlainen, jos aihetta tarkastellaan laajemmin. Kuinka suhtaudutaan esimerkiksi eri uskontokuntien edustajiin, vammaisiin, maahanmuuttajiin jne.? Jokaisesta meistä löytyy varmasti suvaitsemattomuutta. Kyse onkin siitä, kuinka tuomme mielipiteemme julki. Viljelemmekö ympärillemme vihapuheita vai annammeko vastapuolelle mahdollisuuden olla erilainen?

Wikipediassa suvaitsevaisuus -termin määritelmä on tiivistetty Unescon periaatteita mukaellen:

"meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. - - - Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille."

( UNESCOn yleiskokouksen 16.11.1995 hyväksymä Julistus suvaitsevaisuuden periaatteista)

Jokaiselta meistä löytyy aina mielipiteitä. Ja niitä pitää voida ilmaista. Tasa-arvoa koskevat keskustelut tekevät kuitenkin päättäjistäkin mielipiteettömiä. Toiset pelkäävät suvaitsevaisen leimaa. Toiset suvaitsemattoman. Vaikka nämä termit sisältävät paljon muutakin, yksi aihealue hallitsee niitä. Jos tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttäisiin, tulisiko suomalaisista suvaitsevaisempia? Päättäjät pitävät toiveikkaita, tunteisiin vetoavia puheenvuoroja, joista huokuu suuret toiveet suvaitsevaisemmasta ilmapiiristä. Mutta ei yksi lakipykälän muutos tee kenestäkään suvaitsevaisempaa. Jos ihmiset vastustavat vammaisia naapureitakin, niin vika on melko pinnallista. Pitäisi päästä pintaa syvemmälle. 

Käyttökelpoista itselle

Ompelukurssin päätavoitteeni oli muokata MIW-kaava mittojeni mukaiseksi. Projekti alkaa hiljalleen tuottaa toivottua tulosta.

Neulos Pehemiältä, resori KVK:n ulkomaista

Kaava kaipaa vielä pientä hienosäätöä, mutta lopputulokseen olen jo melko tyytyväinen. Kaulukseen sain idean Tirppanalle ostamastani Marimekon mekosta. Käyttämäni resori oli melko ohutta, joten kaulus olisi ehkä vaatinut jotain tukikangasta sisälleen. Katsotaan, miten käy. 

Priorisointia

Kirjoittamisajan löytyminen tuntuu välillä olevan hankalaa. Tirppana oli kipeänä viikko sitten ja silloin oma aikaa aikaa ei irronnut, koska äidin syli oli koko ajan varattu. Tirppanan äitikausi jatkuu vieläkin, jos äiti vain on näköpiirissä. Onneksi olen viime aikoina järjestänyt itselleni enemmän menoja, jotta isikin saa viettää hyväntuulisen  Tirppanan kanssa aikaa. Heidän ollessa kahdestaan kaikki sujuu ilman kiukutteluja.

Syksyllä mainitsin saumurikuumeestani. Kuume ei laskenut, joten ainoana hoitokeinona oli saumurin ostaminen. Olimmekin juuri sopivasti juhlimassa siskoni valmistujaisia Tampereella, kun siellä oli käsityömessut. Pyörähdimme siellä äidin ja siskon kanssa pikaisesti. Tarkoituksena oli kävellä pois, mutta kuka nyt jaksaisi kantaa saumuria useampaa kilometriä. Mukaani tarttui Bernina 700D
messutarjoushintaan. Ulkomailta tilattuna olisin saanut koneen halvemmalla, mutta tarjoushinnalla tappiota ei tullut suuria summia. Ja minulla on yleensä tapana kannattaa kotimaisia yrittäjiä.

Jotta pääsisin paremmin mukaan ompelunsaloihin, ilmoittauduin kevään ajaksi kansalaisopiston ompelukurssille. 3 tuntia omaa aikaa ompelun parissa. Aika luksusta. Ja neuvoja saa heti opettajalta ja muilta kurssilaisilta. Jatkuvien reklamaatioreissujen vuoksi olen yhä enemmän itsetekemisen kannalla. Ja tuotoksia on alkanutkin syntyä hiljalleen taitojen karttuessa. Jos vain olisi aikaa enemmän...

Merinovillakerrasto siskon pojalle. Kangas Pehemiältä. Tirppana mallina.

Reklamointireissulla

Reklamointiaiheet näyttävät olevan suosituimpia hakusanoja, joilla tänne blogiini eksytään. Jatketaan siis sillä teemalla. Jokunen aika sitten lähdin kaupungille reklamoimaan useammasta tuotteesta. Tuntui jotenkin hullulta, että pienen ajan sisällä olin hankkinut monta reklamointia vaativaa tuotetta. Viime aikoina olen oikein tietoisesti ottanut asiakseni reklamoida virheellisistä tuotteista, mutta olen samalla huomannut, että tällä tahdilla se on melko työlästä. Mutta jos kukaan ei valita virheistä, niin eihän valmistajatkaan ole niistä tietoisia. 

Viime vuoden puolella listasin reklamointia vaativia tavaroitani. Edelleenkään en ole kaikista valittanut, mutta listalta löytyvä Kappahlin reikäinen neule löytyi reklamointireissukassistani. Reklamointikokemus oli varmaan paras tähän asti kokemistani. Myyjä otti tuotteen vastaan ja kertoi, ettei heillä ole enää myynnissä ko. neuletta. Hän kysyi, että haluanko rahat takaisin. Vastasin myöntävästi ja sain rahat käteeni ilman mitään selvityksiä. Kappahlin tuotteiden tuotelapuista löytyy ilmeisestikin jokin koodi, jonka avulla myyjä tarkisti tuotteen hinnan ostohetkellä. Reklamointi ilman kuitti toimi siis loistavasti.

Toisin kuin listalta löytyvien Budget Sportin kuminauhavikaisten housujen. Budget sportissa vaadittiin tarkka ostopäivä, jotta he tietäisivät sen hetkisen hinnan. Myyjä muisteli housujen olleen alennuksessa arvioimanani ajankohtana, joten rahoja ei voinut antaa suoraan takaisin. Koska minulla ei ollut kuittia, jouduin tekemään liikkeeseen uuden reissun sitten, kun olin selvittänyt verkkopankin tilitiedoista ostopäivän. Ja housut olivat normaalihintaiset ostopäivänä toisin kuin myyjä muisteli eli asiakkaan sinnikkyyttä testattiin. Ensimmäiselle käyntireissulle vaihtoehdoksi tarjottiin myös korjaushyvitystä 10€, mutta halusin mieluummin päästä eroon huonolaatuisista housuista. 

Seuraavana vuorossa oli Marimekon housut, jotka ostin alennuksesta Tirppanalle. Housuja ei ehditty edes kokeilla, kun niistä jo irtosi neppari. Tällä kertaa minulla oli kuitti, koska ostos oli niin tuore. Vastaavaa kokoa ei kuitenkaan löytynyt tuotteesta, joten minulle tarjottiin lahjakortille hyvitettävää summaa. En kuitenkaan halunnut rahojeni jäävän roikkumaan liikkeeseen, jossa käyn vain alennusmyyntien aikaan, joten valitsin hyvityksenä housuista seuraavan koon. Tietyt liikkeet haluavat selvästi pitää rahoistaan kiinni, koska monesta muustakaan merkkiliikkeestä ei saa rahojaan takaisin. 

Reklamointireissun viimeinen tuote oli Tirppanalle ostettuun Plaston leikkimuoviastiastoon kuuluva lautanen, jonka keskellä oli reikä. Huomasin reiän samana päivänä kuin Marimekon housuista irtosi neppari eli toisinaan viat ilmenevät ketjureaktiona. Muoviastiasto oli ostettu Sokokselta. Kuittia ei vaadittu ja sain saman tien uuden lautasen tilalle. Minulla ei ollut mukana koko astiastoa, joten myyjä avasi yhden myyntipakkauksista ja antoi sieltä lautasen. Palvelu siis pelasi ja poistuin hyvillä mielin kotiin.

Virheellisen tuotteen reklamoinnin yhteydessä ei asiakkaalla tarvitse olla kuittia. Viallisia tuotteita on kuitenkin eksynyt meille niin monia, että olen ottanut käyttöön kuittilaatikon, jonne laitan kaikki muut paitsi ruokaostoskuitit. Mutta tietenkin juuri sen viallisen tuotteen kuitti unohtuu laittaa laatikkoon. Ajatuksena kuitenkin hyvä idea. :)

Seuraavana reklamointilistallani olisi taas vaihteeksi Pentikin astiat. Vika nousi uudestaan pinnalle lasten lautaseen ilmestyneiden jälkien myötä. Asia mietityttää minua päivittäin, koska astiat ovat jatkuvassa käytössä. Mutta olen arponut asian eteenpäinviemistä uudestaan, koska epäilen, ettei vaivannäöstä olisi mitään hyötyä. Ja toinen puoli minusta väittää, että syy on meidän astianpesukoneessa. Haluaisin kuulla edes yhden vastaavan kokemuksen.  Mieleni taistelee. Voittaako kumpi vai kampi?

Pentikin lautanen reunaviiruilla. 

Citymarketin viime vuotisen keräilykampanjan Pentik -lakanat on hakusanana johdattanut monet lukemaan blogiani. Minulla on periaatesyistä menossa Pentik -tuotteiden boigotointikausi, joten en halunnut ostaa lakanoitakaan. Ja edellisten Finlaysonin valmistaminen keräilykampanjalakanoiden huonolaatu ei myöskään kannustanut ostoksille. Mutta äitini halusi ilmeisesti kuulla kokemuksiani lakanoista, koska osti meille yhden tupla-aluslakanan. Ensimmäisestä pesusta harmaa lakana selvisi kunnialla, mutta käyttökokemuksia minulla ei vielä ole. Mielenkiintoisia unia tiedossa lakanaa testatessa. ;) Kovin monen valmistajan lakanoihin en nimittäin ole ollut tyytyväinen.

Sinusta lukija, minusta aktiivisempi kirjoittaja?

Blogin ensimmäinen kirjoitus on julkaistu vuosi sitten. Tekstejä on kuitenkin syntynyt niin harvakseltaan, että aktiivinen seuraaminen ei varmastikaan ole kovin mielekästä. Haluaisin kirjoitella enemmän, mutta oman ajan vähäisyys rajoittaa ajatusten tuottamista kirjalliseksi. Tilannetta ei yhtään helpota se, että Tirppanalla on meneillaan voimakas äitiäiti-kausi eli jos olen hänen näköpiirissään, niin omasta rauhasta ei ole tietoakaan. Vain äiti kelpaa vaipanvaihtajaksi, pukemaan, lukemaan, nukuttamaan...

Mutta elän siinä toivossa, että tämä vaihe ei kestä ikuisuuksia. Joten haluan haastaa itseni julkaisemaan tekstejä säännöllisesti. Samalla haluan haastaa tänne blogiin eksyneitä jättämään käyntikortin vierailusta. Tilastojen mukaan vierailuja on ollut melko tasaiseen tahtiin ja pian saavutetaan 2000 käynnin raja. Pieni luku suosittuihin blogeihin verrattuna, mutta itse olen luvusta yllättynyt, koska en ole mainostanut blogiani kuin lähipiirille. Olenpa jopa päässyt kotimaisten tuotteiden laatua koskevan kirjoitukseni ansiosta Ylen Suoralinja-ohjelmaan mielipiteitäni kertomaan. Kirjoituksiani on siis luettu ja sekös minua ilahduttaa.

Ja sitten siihen haasteeseen:

Jos tätä julkaisua kommentoi 10 henkilöä, haastan itseni kirjoittamaan blogiini 2x kuukaudessa.

Jos kommentoijia on 20, kirjoitan jatkossa 3x kuukaudessa.

Jos blogini yhden uskollisen lukijan kaveriksi liittyy 9 henkilöä, saatte lukea uusia julkaisuja vähintään kerran viikossa.

Halutessasi voit kertoa kommentissasi aihetoiveita ja kuinka olet löytänyt blogini.

Jotta teillä olisi jokin syy osallistua haasteeseen, kommentoijien ja lukijaksi liittyneiden kesken arvotaan pipo. Voittaja saa esittää malli- ja kangastoiveen, joita noudatetaan mahdollisuuksien mukaan.  Ensisijaisesti kangas valitaan minun kangasvarastostani, mutta jos mieluisaa kangasta ei löydy, niin vaihtoehtoisia ratkaisuja voidaan miettiä yhdessä. Saat arvontaan 2 arpaa, jos olet liittynyt lukijaksi ja jättänyt kommentin.

Arvonta suoritetaan 1.3.2014. Jos kommentoit nimimerkillä ilman yhteystietoja, käy tarkistamassa voittajan nimi blogista.

Edulliset pöytätabletit

Minulla oli ollut pitkän aikaa aikomuksena hankkia pöytätabletit. Halusin niiden olevan helposti puhtaana pidettävät ja murusia keräämättömät.  Perus kankaiset versiot olivat siis poissuljettu vaihtoehto. Ja niitähän kaupat ovat pullollaan. Mielessäni visioin, että kernikankaiset tabletit täyttäisivät vaatimukseni, mutta sellaisia oli tarjolla melko vähän. Jos kernitabletin sattui löytämään, useimmiten kuosi ei miellyttänyt ja en myöskään raaskinut maksaa yhdestä tabletista paria kymppiä.

Lopulta tein loistavan löydön; kernikankaan rullanloppu. Olen pikku hiljaa opetellut katsastamaan kangasosastojen löytökorit, sillä niistä tosiaan voi tehdä huippuja löytöjä. Kyseinen kernikangas löytyi Kodin1:n löytökorista 7:llä eurolla. Onneksi en ollut ehtinyt tuhlata useita kymppejä valmiisiin tabletteihin, sillä selvisinkin alle kympillä. :) Kankaasta sai kaksipuoleisia tabletteja juuri haluamani määrän eli 6kpl. Meillä niistä päivittäisessä käytössä on vain 2, mutta onpahan vaihtokappaleita valmiina. Ja tietysti vieraita varten pitää löytyä useampia. Tableteist tuli vaatimusteni mukaiset. Ne saa pyyhittyä puhtaaksi ja muruset irtoavat helposti. Konepesuja ei vielä ole tarvinnut tehdä, vaikka tabletit ovat olleet käytössä jo useamman kuukauden.

Jatkuvaa unikoulua

Unen tärkeydestä lapsille puhutaan paljon. Eri tietolähteet ovat pullollaan monenlaisia lukuja tarvittavasta unenmäärästä. Jos niiden valossa tarkastelisimme Tirppanan unimääriä, hänellä olisi paljon univelkaa. Toki hyviäkin jaksoja vajaan puolentoista vuoden aikana on ollut, mutta säännöllistä, hyvää unirytmiä ei ole löytynyt. Monista unikouluista huolimatta.

Yöimetyksien lopettaminen 7kk:n iässä onnistui yllättävän helposti. Ja silloin nukuttiin ensimmäiset kokonaiset yöt. Kesällä kuitenkin tuli jokin kehitysvaihe tai muu vastaava, koska viime syksy oli yhtä taistelua nukkumaanmenon kanssa ja yöheräilytkin lisääntyivät. Tilanteeseen saatiin helpotusta hetkeksi, kun Tirppana siirrettiin 1v1kk ikäisenä nukkumaan pinnasängystä lasten sänkyyn. Pinnasänky oli kauhunpaikka, jossa rauhoittuminen alkoi olla mahdotonta. Tavallinen sänky oli alusta asti Tirppanan mieleen. Hän pystyi kiipeämään sinne itse, ja mikä parasta; sieltä pääsi myös itse pois. Uudessa sängyssä nukutti aluksi hyvin, mutta jälleen tapahtui jotain. Loppu vuosi meni taas nukahtamaan opetellessa. On hienoa, että jotkut lapset viedään vaan sänkyyn illalla ja haetaan aamulla herätessä. Mutta kyseisten tarinoiden kuuleminen ei kiinnosta, kun itse istuu joka ilta 30-90min pimeässä huoneessa ja on laittanut jo sata kertaa lapsen makuuasentoon. Vaikka Tirppanassa olisi havaittavissa väsymisen merkkejä, hän keksii mitä ihmeellisempiä keinoja pitääkseen itsensä hereillä. Repii lakanoita, heittelee tyynyä, potkii seinää, maistelee tapettiseinän makuja yms. Jatkuvaa itkua joutuu onneksi harvemmin kuuntelemaan. Nukahtaminen ei nyt vaan ole kiva juttu, joten hereillä pitää sinnitellä. 

Isän kanssa Tirppana nukahtaa useimmiten hieman paremmin. Mutta isän työvuorojen vuoksi nukutusvastuu on minulla joka toinen viikko. Ja niiden viikkojen illat tuntuvat piiiitkiltä. Olen aika pitkäpinnainen ja yleensä en hermostu kovin herkästi. Mutta nyt on tämän äidin hermolangat poltettu loppuun. On niin turhauttavaa kuluttaa illat nukuttamiseen. Etenkin kun tuntuu, että käytettävissä olevat keinot on jo kokeiltu. Unikouluja on meillä pidetty pitkiäkin aikoja, mutta kun muutoksia ei ole havaittavissa, niin tiukka linja alkaa väkisin lipsumaan. Unikouluohjeissahan yleensä kehoitetaan sinnittelemään viikko, jotta lapsi omaksuu uudet tavat. Mutta entäpä jos kuukauden jälkeenkään omaksumista ei ole havaittavissa. 

Vaikka en toivokaan samankaltaisia nukutusongelmia muille, niin on todella lohduttavaa kuulla muillakin olevan samanlaisia iltoja tai jopa pahempiakin. Erään nettikeskustelun vinkkinä olemme nyt kokeilleet siirtää iltapäiväulkoilun iltaan juuri ennen iltatouhuja. Iltaulkoilu on jäänyt vähemmälle pimeyden vuoksi, mutta nyt olemme kahtena iltana olleet ulkona n. klo 18-19. Ja varovaisen iloisesti olemme todenneet, että ilta oon mennyt paljon rauhallisemmin ja Tirppana on nukahtanut nätisti ennen klo 21. Jos nyt tämäkin "koulutustulos" on vain hetkellistä, niin seuraavana pitänee muuttaa asennetta rennommaksi ja seurailla illan mittaan, milloin Tirppana olisi valmis nukkumaan. Pitäisi siis luopua nukkumaanmenoaikatoiveista. Tämän joku oli todennut toimivaksi omien lastensa kanssa. 

Viimeisenä vaihtoehtona, jota en vielä toivoisi, olisi päikkäreiden poisjättäminen. Jollain keskusteluun osallistuneista oli melko samankaltaista menoa oman lapsensa kanssa ja heillä päikkärittömyys oli rauhoittanut iltaa ja yöunet olivat levollisemmat ja pidemmät. Pitää siis mennä ilta kerrallaan eteenpäin ja kasvattaa hermolankoja pidemmiksi. Koska nukkuminen ei tähänkään mennessä ole ollut Tirppanan lempipuuhaa, niin tuskinpa se sormia napsauttamalla siitä miksikään muuttuu. Lapset ovat erilaisia. Väkisin yrittäminen johtaa harvemmin hyviin tuloksiin. Eiköhän sitä viimeistään teini-iässä uni maistu. ;) Toivotan siis itselleni, miehelleni sekä lukijoille rentoa uutta vuotta!

Serkkupoika työntää synttärisankaria