Takana on pian kaksi vuotta kotiäidin elämää. Puolitoista vuotta meni sujuvasti töihinpaluusta stressaamatta. Työt tuntuivat todella kaukaisilta ja niiden ajatteleminen kauhistutti, koska enhän minä enää osaisi tehdä töitäni. Kuitenkin pian vuodenvaihteen jälkeen sisimpääni hiipi hiljalleen ajatuksia muistakin kuin kotiin liittyvistä töistä. Tirppanan vahva omatahto on hiljalleen nousemassa kohti huippua, joten kotipäivät eivät olekaan enää niin leppoisia. Olen pitkän aikaa suunnitellut töihinpaluuta ensi syksyyn. Koska minulla ei ole työpaikkaa valmiina odottamassa, ajatus on vieläkin suunnittelutasolla. Ja sehän tässä kriisiä aiheuttaakin. Kun on ollut poissa työelämästä, mieleen nousee väkisinkin kysymys: Mikä minusta tulee isona?
Aiemmin minulla on ollut jonkilainen reitti kuljettavana, mutta tällä hetkellä tuntuu, että olen eksyksissä. Töitä pitäisi hakea, mutta hakemuksia on vaikea kohdentaa, kun ei tiedä, mihin haluaa hakea. Vai lähtisikö sittenkin vielä syventämään ammattitaitoa tai opiskelemaan jotain uutta? Pysähdyspaikat elämän varrella ovat jokaiselle tarpeellisia. Silloin on vain löydettävä juuri se oma reitti, joka vie seuraavalle pysäkille. Ahaa-elämystä odottaen kesän kautta kohti syksyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä käyntikorttisi tai kerro mieleesi nousseita ajatuksia :)