tiistai 4. helmikuuta 2014

Reklamointireissulla

Reklamointiaiheet näyttävät olevan suosituimpia hakusanoja, joilla tänne blogiini eksytään. Jatketaan siis sillä teemalla. Jokunen aika sitten lähdin kaupungille reklamoimaan useammasta tuotteesta. Tuntui jotenkin hullulta, että pienen ajan sisällä olin hankkinut monta reklamointia vaativaa tuotetta. Viime aikoina olen oikein tietoisesti ottanut asiakseni reklamoida virheellisistä tuotteista, mutta olen samalla huomannut, että tällä tahdilla se on melko työlästä. Mutta jos kukaan ei valita virheistä, niin eihän valmistajatkaan ole niistä tietoisia. 

Viime vuoden puolella listasin reklamointia vaativia tavaroitani. Edelleenkään en ole kaikista valittanut, mutta listalta löytyvä Kappahlin reikäinen neule löytyi reklamointireissukassistani. Reklamointikokemus oli varmaan paras tähän asti kokemistani. Myyjä otti tuotteen vastaan ja kertoi, ettei heillä ole enää myynnissä ko. neuletta. Hän kysyi, että haluanko rahat takaisin. Vastasin myöntävästi ja sain rahat käteeni ilman mitään selvityksiä. Kappahlin tuotteiden tuotelapuista löytyy ilmeisestikin jokin koodi, jonka avulla myyjä tarkisti tuotteen hinnan ostohetkellä. Reklamointi ilman kuitti toimi siis loistavasti.

Toisin kuin listalta löytyvien Budget Sportin kuminauhavikaisten housujen. Budget sportissa vaadittiin tarkka ostopäivä, jotta he tietäisivät sen hetkisen hinnan. Myyjä muisteli housujen olleen alennuksessa arvioimanani ajankohtana, joten rahoja ei voinut antaa suoraan takaisin. Koska minulla ei ollut kuittia, jouduin tekemään liikkeeseen uuden reissun sitten, kun olin selvittänyt verkkopankin tilitiedoista ostopäivän. Ja housut olivat normaalihintaiset ostopäivänä toisin kuin myyjä muisteli eli asiakkaan sinnikkyyttä testattiin. Ensimmäiselle käyntireissulle vaihtoehdoksi tarjottiin myös korjaushyvitystä 10€, mutta halusin mieluummin päästä eroon huonolaatuisista housuista. 

Seuraavana vuorossa oli Marimekon housut, jotka ostin alennuksesta Tirppanalle. Housuja ei ehditty edes kokeilla, kun niistä jo irtosi neppari. Tällä kertaa minulla oli kuitti, koska ostos oli niin tuore. Vastaavaa kokoa ei kuitenkaan löytynyt tuotteesta, joten minulle tarjottiin lahjakortille hyvitettävää summaa. En kuitenkaan halunnut rahojeni jäävän roikkumaan liikkeeseen, jossa käyn vain alennusmyyntien aikaan, joten valitsin hyvityksenä housuista seuraavan koon. Tietyt liikkeet haluavat selvästi pitää rahoistaan kiinni, koska monesta muustakaan merkkiliikkeestä ei saa rahojaan takaisin. 

Reklamointireissun viimeinen tuote oli Tirppanalle ostettuun Plaston leikkimuoviastiastoon kuuluva lautanen, jonka keskellä oli reikä. Huomasin reiän samana päivänä kuin Marimekon housuista irtosi neppari eli toisinaan viat ilmenevät ketjureaktiona. Muoviastiasto oli ostettu Sokokselta. Kuittia ei vaadittu ja sain saman tien uuden lautasen tilalle. Minulla ei ollut mukana koko astiastoa, joten myyjä avasi yhden myyntipakkauksista ja antoi sieltä lautasen. Palvelu siis pelasi ja poistuin hyvillä mielin kotiin.

Virheellisen tuotteen reklamoinnin yhteydessä ei asiakkaalla tarvitse olla kuittia. Viallisia tuotteita on kuitenkin eksynyt meille niin monia, että olen ottanut käyttöön kuittilaatikon, jonne laitan kaikki muut paitsi ruokaostoskuitit. Mutta tietenkin juuri sen viallisen tuotteen kuitti unohtuu laittaa laatikkoon. Ajatuksena kuitenkin hyvä idea. :)

Seuraavana reklamointilistallani olisi taas vaihteeksi Pentikin astiat. Vika nousi uudestaan pinnalle lasten lautaseen ilmestyneiden jälkien myötä. Asia mietityttää minua päivittäin, koska astiat ovat jatkuvassa käytössä. Mutta olen arponut asian eteenpäinviemistä uudestaan, koska epäilen, ettei vaivannäöstä olisi mitään hyötyä. Ja toinen puoli minusta väittää, että syy on meidän astianpesukoneessa. Haluaisin kuulla edes yhden vastaavan kokemuksen.  Mieleni taistelee. Voittaako kumpi vai kampi?

Pentikin lautanen reunaviiruilla. 

Citymarketin viime vuotisen keräilykampanjan Pentik -lakanat on hakusanana johdattanut monet lukemaan blogiani. Minulla on periaatesyistä menossa Pentik -tuotteiden boigotointikausi, joten en halunnut ostaa lakanoitakaan. Ja edellisten Finlaysonin valmistaminen keräilykampanjalakanoiden huonolaatu ei myöskään kannustanut ostoksille. Mutta äitini halusi ilmeisesti kuulla kokemuksiani lakanoista, koska osti meille yhden tupla-aluslakanan. Ensimmäisestä pesusta harmaa lakana selvisi kunnialla, mutta käyttökokemuksia minulla ei vielä ole. Mielenkiintoisia unia tiedossa lakanaa testatessa. ;) Kovin monen valmistajan lakanoihin en nimittäin ole ollut tyytyväinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä käyntikorttisi tai kerro mieleesi nousseita ajatuksia :)

Pysäkillä

Elämä on matka. Yksikään matka ei kiidä niin kovaa vauhtia, ettei ehtisi pysähtyä ennen määränpäätä. Joskus matkanvarrelta nousee kyytiin uu...