Ennen Tirppanan syntymää osasin nollata ajatukset ja nauttia pelkästä olemisesta. Tai ehkä se oleminen sisälsi telkkarin katsomista, lukemista tms.. Tärkeintä oli kuitenkin saada vain olla rennosti. Olympialaisten aikaan havahduin siihen, että olemisen taitoni on kadonnut. En osaa enää keskittyä vain yhteen asiaan. Ennen ei tullut mieleenikään, että olisin jääkiekko-ottelun aikana tehnyt jotain muuta. Ruutua piti tuijottaa intensiivisesti, jotta yksikään tilanne ei jäisi näkemättä. Mutta nyt jäi montakin. Minulle riitti, että seurasin peliä toisella silmällä ja toisella keskityin johonkin muuhun.
Tajusin, että minä yritän maksimoida ajankäytön, ettei yksikään minuutti päivästä menisi hukkaan. Nykyään minun ajatuksissa telkkarin tuijottaminen usean tunnin ajan on ajanhukkaa, joten samalla pitää tehdä muutakin. Toisaalta ihan järkevä ajatus, mutta minä en juurikaan katso telkkaria, joten silloin tällöin pelkkä oleminen ei olisi pahitteeksi. Aiemmin en todellakaan ollut tehokkuusajattelija, mutta niin vain oma lapsi muuttaa ajatusmalleja monella osa-alueella. Näistä nettisurffailusta on ehkä omalla tavallaan tullut olemishetkeni, mutta haluan päästä tehokkuusajattelusta eroon ja opetella taas olemaan vaan. Haluan osata taas keskittyä vain yhteen asiaan kerralla. Aina ei tarvitse olla monta rautaa tulessa. Ehkäpä sitten, kun Tirppana oppii viihtymään hetken itsekseen, jolloin omaa aikaa saa hieman enemmän. Tai kenties vasta vuosien päästä. Aika näyttää.
 |
| Vielä löytyi pulkalle käyttöä |
 |
| Lumitöissä |
Tällä viikolla aloitin olemisharjoittelun, kun lomailimme vanhempieni luona. Aurinkoinen sää ja mökkeily. Loistava yhdistelmä. Reissu ei kylläkään minulle ollut kovin virkistävä, koska Tirppana nukkuu reissuissa huonosti. Mutta auringon piristävä vaikutus kantaa eteenpäin. Kevättä odotellessa.
 |
| Ensimmäiset metrit traktorikuskina. Risut siirtyivät paikasta toiseen. :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä käyntikorttisi tai kerro mieleesi nousseita ajatuksia :)