Elämän yllätyksiä

Kirjoitusinto on ollut kauan kadoksissa. Kolmessa vuodessa on ehtinyt tapahtua monenlaisia asioista, jotka ovat muuttaneet elämäämme merkittävästi. Melko tarkalleen 3 vuotta sitten olen kirjoittanut olevani eksyksissä. Näin jälkikäteen on hienoa huomata, kuinka kaikella on ollut tarkoituksensa. En voi sanoa vieläkään olevani oikealla reitillä. Mutta viimeiset 3 vuotta eivät ole kuluneet vain eksyksissä, vaan olen saanut kokea uuden elämän ihmeen. Vuodet ovat vierähtäneen kotiäitinä kahden lapsen kanssa. Tammikuussa 2015  syntyi poikamme ja Tirppanasta tuli isosisko. Kun kävin joku aika sitten lukemassa blogitekstejäni, tajusin, että olen kirjoittanut yllä mainitun tekstin juuri niihin aikoihin, kun poikamme elämä alkoi. Sitä en osannut silloin yhtään odottaa.

Vauvavuodet ovat takanapäin ja harmikseni huomaan, että olen taas samassa tilanteessa kuin 3 vuotta sitten. Pidän kotiäitiydestä ja hoidan mielelläni lapsia kotona. Mutta haluaisin löytää oman paikkani myös työelämässä. Kuvittelin kotivuosien selkiyttävän ajatuksiani, mutta en ole kokenut suurta ahaa-elämystä. Löytyisikö mieluinen työpaikka nykyisellä koulutuksella vai toisivatko lisäopinnot uusia mahdollisuuksia? Mielenkiinnolla odotan, mitä tämä vuosi tuo tullessaan.

Viime vuosi ei ollut meidän vuosi.  Elämän yllätyksellisyys heitti meidät ulos turvallisesta kuplastaan. Sisäilmaongelmainen talo alkoi aiheuttamaan perheellemme terveysongelmia, joten jouduimme jättämään kotimme ja suurimman osan tavaroistamme. Koko maailma romahti hetkeksi, mutta tukijoukkojen turvin kaaoksen keskeltä noustiin nopeasti.

Elämä yllättää. Elämä antaa ja kantaa. Siinäpä syy kirjoitushalun löytymiselle.