Eteenpäin

Kun talomme ongelmien vakavuus selvisi syksyllä, minun aivoissa pyörähti käyntiin mietteiden myllerrys. Nämä mietteet eivät kadonneet mielestä ennen kuin kirjoitin ne ylös. Syksyllä voimavarat eivät riittäneet mietteiden julkaisemiseen, mutta kevään valon pilkahdukset antavat taas voimaa.

Kuusinumeroinen summa

”Menopelin hinta on kuusinumeroinen”. Otsikko, joka uutisoi jääkiekkoilijan uudesta autosta. Talomme arvo on kuusinumeroinen. Talo, joka seisoo tyhjillään odottaen kohtaloaan. Talo, jonka ostamiseen varamme riittivät. Lainan turvin. Olisi kannattanut sijoittaa ennemmin samanhintaiseen autoon. Se kuljettaisi meitä uskollisesti eikä seisoisi tyhjänpanttina. Tai ehkä seisoisi. Siansäkki voidaan piilottaa autoonkin.

Nuori jääkiekkoilija oli hetki sitten kaltaisemme perustallaaja. Kova työ palkittiin ja pankkitilin saldo kasvaa kohisten. Elämä muuttuu ja muuttaa. Oikeat valinnat johtavat tulojen voimakkaaseen virtaan. Joskus taas oikea valinta voi soljua pienenä purona eli pienenä tulona. Myös väärä valinta voi saada padon aukeamaan. Yleensä väärät valinnat johtavat kuitenkin suureen patoon, josta ei tihku pienintäkään pisaraa. Useimmiten suuret tulot tienataan. Mutta toisinaan ne saadaan yllättäen. Yllättävyyteen liittyy kuitenkin monesti menetys, jota ei voi rahalla korvata.

Jokainen tietää, mihin kategoriaan kuuluu. Onnellisuus on ratkaisevaa. Ei tilinsaldo. Elääkö unelmaansa? Vai onko ajatukset muualla kuin tässä hetkessä? Omilla valinnoillamme voimme vaikuttaa paljon. Saavuttaa unelmamme. Tai romuttaa ne.

Yksi väärä liike voi viedä alta kuusinumeroisen summan arvoisen auton. Mutta se tekee vain pienen loven kukkaroon. Olettaen, että tilinsaldo on auton arvoa isompi. Ja olettaen terveyden säilyvän. Yksi väärä liike voi viedä alta kuusinumeroisen summan arvoisen talon. Ja se tekee kukkaroon ison loven, koska tilinsaldo ei ole koskaan kokenut voimakkaita virtoja. Kuusinumeroisia summia ei ole katseltu.

Yksi ostaa pikku rahalla uuden auton. Toinen ostaa velaksi talon. Kolmas ei saa talolainaa. Neljännellä ei ole rahaa ostaa autoa. Viidennellä ei ole varaa maksaa vuokraa. Kuudennella ei ole ruokarahaa.

Elämme todella erilaisissa elämäntilanteissa. Jokaisessa tilanteessa voi olla onnellinen tai onneton. Onnellisuuteen johtaa tie, jonka varrella päätökset ja työn saa tehdä itse. Sama tie voi toki johtaa myös päinvastaiseen suuntaan, mutta silloin syy löytyy itsestä. Jos matkanvarrelle osuu muita päättäjiä ja töiden tekijöitä elämästä voi tulla onnetonta. Aina ei voi itse vaikuttaa elämänkulkuun. Mutta aina voi vaikuttaa omiin ajatuksiin ja asenteisiin. Ruokarahattomastakin voi tulla uuden auton omistaja. Ja uuden auton omistajasta ruokarahoton. Elämässä kaikki on mahdollista. Jokainen on ansainnut elämäänsä arvokkaita asioita. Jokaisella on mahdollisuus saada niitä. Mikä on arvokasta, sen jokainen päättää itse. Kun uskoo, mikään ei ole mahdotonta.

Aina ei voi elää täysillä

Myrskyn voima

Myrskyn voima on joskus liian vahva, 

eikä omat keinot riitä korjaamaan tapahtunutta. 

Silloin on viisainta todeta oma voimattomuus

ja turvautua lähellä olevaan apuun.

Äkilliset muutokset herättivät monenlaisia ajatuksia. Tämä tuli mieleeni, kun kotimme ongelmien löytymishetkillä myrsky kaatoi roskakatoksemme. Yksin sitä ei jaksanut nostaa ylös eli myrskyn voima oli valtava. Mutta yhteisvoimin katos nousi takaisin paikoilleen. Vaikka pyörremyrsky myllää elämäämme, meidän ei tarvitse jaksaa sinnitellä omin voimin eteenpäin.

Elämän yllätyksiä

Kirjoitusinto on ollut kauan kadoksissa. Kolmessa vuodessa on ehtinyt tapahtua monenlaisia asioista, jotka ovat muuttaneet elämäämme merkittävästi. Melko tarkalleen 3 vuotta sitten olen kirjoittanut olevani eksyksissä. Näin jälkikäteen on hienoa huomata, kuinka kaikella on ollut tarkoituksensa. En voi sanoa vieläkään olevani oikealla reitillä. Mutta viimeiset 3 vuotta eivät ole kuluneet vain eksyksissä, vaan olen saanut kokea uuden elämän ihmeen. Vuodet ovat vierähtäneen kotiäitinä kahden lapsen kanssa. Tammikuussa 2015  syntyi poikamme ja Tirppanasta tuli isosisko. Kun kävin joku aika sitten lukemassa blogitekstejäni, tajusin, että olen kirjoittanut yllä mainitun tekstin juuri niihin aikoihin, kun poikamme elämä alkoi. Sitä en osannut silloin yhtään odottaa.

Vauvavuodet ovat takanapäin ja harmikseni huomaan, että olen taas samassa tilanteessa kuin 3 vuotta sitten. Pidän kotiäitiydestä ja hoidan mielelläni lapsia kotona. Mutta haluaisin löytää oman paikkani myös työelämässä. Kuvittelin kotivuosien selkiyttävän ajatuksiani, mutta en ole kokenut suurta ahaa-elämystä. Löytyisikö mieluinen työpaikka nykyisellä koulutuksella vai toisivatko lisäopinnot uusia mahdollisuuksia? Mielenkiinnolla odotan, mitä tämä vuosi tuo tullessaan.

Viime vuosi ei ollut meidän vuosi.  Elämän yllätyksellisyys heitti meidät ulos turvallisesta kuplastaan. Sisäilmaongelmainen talo alkoi aiheuttamaan perheellemme terveysongelmia, joten jouduimme jättämään kotimme ja suurimman osan tavaroistamme. Koko maailma romahti hetkeksi, mutta tukijoukkojen turvin kaaoksen keskeltä noustiin nopeasti.

Elämä yllättää. Elämä antaa ja kantaa. Siinäpä syy kirjoitushalun löytymiselle.