Vintin kätköistä

Odotan jo innolla kesää, jolloin pääsemme siivoamaan mökin vinttiä. Siitä on ollut puhetta jo pitkään, joten minä päätin, että ensi kesänä se siivotaan, jotta pappa saa tehdä sinne lisää nukkumatilaa lapsenlapsille. Viime viikolla pyörähdin vintilla pikaisesti ja löysin omia ompeluksiani. Olin kuvitellut, että ompelin ensimmäinen vetoketjuni vähän aikaa sitten, mutta muistinkin väärin. En yhtään muistanut, että olen joskus ommellut kissa-repun, jossa on pieni vetoketjutasku. (Muistin myös, että yläasteella ompelin itselleni vetoketjullisen hupparin. Sitä ei ehkä enää löydy.) Kävin lapsena käsityökerhossa, jossa olen luultavasti repun ommellut. Harmikseni repussa on homepilkkuja, jotka eivät lähteneet piimä+keittopesu-yhdistelmällä pois. Ehkäpä minun pitää kopioida idea ja ompelen vastaavanlaisen Tirppanalle. 

Henkarin olen saanut lapsena lahjaksi.

Kuvaa katsoessa oma laiskuuteni harmittaa. En millään jaksanut kaivaa silitysrautaa esiin, joten Nalle Puh     -verhot ovat rumanryppyiset. Nämä verhot muistan. Halusin välttämättä tehdä itselleni vaaleansiniset Nalle Puh-verhot. Tarvikkeet hankin yhdessä äitini kanssa. Sabluunan kopioin Nalle Puh -kirjasta. Vartalo on painettu kangasväreillä ja rajaukset ja kasvot piirsin kangastussilla kirjan mallien mukaan. Aikamoinen työ on ollut. Mutta lapsena on ollut aikaa. Mitähän tällä kankaalla nyt tekisi? Vaaleansininen ei kuulu enää lempiväreihini...

Ompelun viemää

Kun ompelun aloittaa, sitä ei malta lopettaa. Ompelumaailma vie mukanaan, jos sen vietäväksi antautuu. Blogit ja lehdet ovat ideoita täynnä. Suunnitelmia on paljon, mutta aikaa vähän. Melko huono yhdistelmä. Mutta vähän kerrallaan tehden voi saada paljon aikaiseksi.

 New Yorkin tuliasbody oli malliltaan leveä ja lyhyt.
Bodyn pituus kävi pieneksi, joten
pienillä muokkauksilla lisää käyttöikää. 

Tirppanan uudet vaatteet isän (paidan) käsivarsilla. Vihreä Aita-jersey Käpyseltä.

Miehelle uusi lempipaita KVK:sta ostetusta joustocollegesta. Kaavana tässä ja ylemmän kuvan paidassa  MIW MIES

Olla vaan

Ennen Tirppanan syntymää osasin nollata ajatukset ja nauttia pelkästä olemisesta. Tai ehkä se oleminen sisälsi  telkkarin katsomista, lukemista tms.. Tärkeintä oli kuitenkin saada vain olla rennosti. Olympialaisten aikaan havahduin siihen, että olemisen taitoni on kadonnut. En osaa enää keskittyä vain yhteen asiaan. Ennen ei tullut mieleenikään, että olisin jääkiekko-ottelun aikana tehnyt jotain muuta. Ruutua piti tuijottaa intensiivisesti, jotta yksikään tilanne ei jäisi näkemättä. Mutta nyt jäi montakin. Minulle riitti, että seurasin peliä toisella silmällä ja toisella keskityin johonkin muuhun.

Tajusin, että minä yritän maksimoida ajankäytön, ettei yksikään minuutti päivästä menisi hukkaan. Nykyään minun ajatuksissa telkkarin tuijottaminen usean tunnin ajan on ajanhukkaa, joten samalla pitää tehdä muutakin. Toisaalta ihan järkevä ajatus, mutta minä en juurikaan katso telkkaria, joten silloin tällöin pelkkä oleminen ei olisi pahitteeksi. Aiemmin en todellakaan ollut tehokkuusajattelija, mutta niin vain oma lapsi muuttaa ajatusmalleja monella osa-alueella. Näistä nettisurffailusta on ehkä omalla tavallaan tullut olemishetkeni, mutta haluan päästä tehokkuusajattelusta eroon ja opetella taas olemaan vaan.  Haluan osata taas keskittyä vain yhteen asiaan kerralla. Aina ei tarvitse olla monta rautaa tulessa. Ehkäpä sitten, kun Tirppana oppii viihtymään hetken itsekseen, jolloin omaa aikaa saa hieman enemmän. Tai kenties vasta vuosien päästä. Aika näyttää.

Vielä löytyi pulkalle käyttöä 

Lumitöissä

 Tällä viikolla aloitin olemisharjoittelun, kun lomailimme vanhempieni luona. Aurinkoinen sää ja mökkeily. Loistava yhdistelmä. Reissu ei kylläkään minulle ollut kovin virkistävä, koska Tirppana nukkuu reissuissa huonosti. Mutta auringon piristävä vaikutus kantaa eteenpäin. Kevättä odotellessa.

Ensimmäiset metrit traktorikuskina. Risut siirtyivät paikasta toiseen. :)

Pipo uuteen kotiin

Helmikuu on eletty ja arvonta suoritettu. Kiitokset kaikille kommentoijille ja tervetuloa uusille lukijoille. Haasteen tavoitteet oli kovat tälläiselle satunnaiselle, sekalaiselle kirjoittajalle. Yksi tavoite saavutettiin ja jatkossa uusia julkaisuja näette vähintään kaksi kertaa kuukaudessa. :)

Arvonta suoritettiin perinteisella lappumenetelmällä. Virallisena valvojana oli Tirppanan isä ja Tirppana toimi arpojana. 

Ensimmäinen noston perusteella kaikki olivat voittajia ;)

Toinen yritys onnistui

Tattadadaa!!!! Tirppana arpoi voittajaksi Sipen. Onnea voittajalle! Häneltä kysellään pian toiveita. :)

Nyt ompelumaratonille.