Pintaa syvemmälle

Suvaitsematon. Tuo nykyajan trenditermi, jota korostetaan etenkin tällä hetkellä pinnalla olevassa tasa-arvokeskustelussa. Olen suvaitsematon, koska en kannata tasa-arvoista avioliittolakia. Kannattajat taas kehuvat itseään suvaitsevaisiksi, kaiken hyväksyviksi ihmisiksi. Totuus on kuitenkin toisenlainen, jos aihetta tarkastellaan laajemmin. Kuinka suhtaudutaan esimerkiksi eri uskontokuntien edustajiin, vammaisiin, maahanmuuttajiin jne.? Jokaisesta meistä löytyy varmasti suvaitsemattomuutta. Kyse onkin siitä, kuinka tuomme mielipiteemme julki. Viljelemmekö ympärillemme vihapuheita vai annammeko vastapuolelle mahdollisuuden olla erilainen?

Wikipediassa suvaitsevaisuus -termin määritelmä on tiivistetty Unescon periaatteita mukaellen:

"meidän maailmamme kulttuureiden, ilmaisutapojemme ja inhimillisten elämänmuotojen rikkaan moninaisuuden kunnioittamista, hyväksymistä ja arvostamista. - - - Ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteen mukaisesti suvaitsevaisuuden osoittaminen ei merkitse yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden sietämistä eikä omasta vakaumuksesta luopumista eikä sen heikentämistä. Se merkitsee, että ihminen saa vapaasti pitää kiinni vakaumuksestaan ja hyväksyy sen, että toiset pitävät kiinni omastaan. Se merkitsee sen tosiasian hyväksymistä, että ihmisillä, jotka ovat luonnostaan erilaisia ulkomuotonsa, asemansa, puhetapansa, käyttäytymismuotojensa ja arvojensa puolesta, on oikeus elää rauhassa ja olla sellaisia kuin ovat. Se merkitsee myös, ettei kukaan saa väkisin tyrkyttää näkemyksiään toisille."

( UNESCOn yleiskokouksen 16.11.1995 hyväksymä Julistus suvaitsevaisuuden periaatteista)

Jokaiselta meistä löytyy aina mielipiteitä. Ja niitä pitää voida ilmaista. Tasa-arvoa koskevat keskustelut tekevät kuitenkin päättäjistäkin mielipiteettömiä. Toiset pelkäävät suvaitsevaisen leimaa. Toiset suvaitsemattoman. Vaikka nämä termit sisältävät paljon muutakin, yksi aihealue hallitsee niitä. Jos tasa-arvoinen avioliittolaki hyväksyttäisiin, tulisiko suomalaisista suvaitsevaisempia? Päättäjät pitävät toiveikkaita, tunteisiin vetoavia puheenvuoroja, joista huokuu suuret toiveet suvaitsevaisemmasta ilmapiiristä. Mutta ei yksi lakipykälän muutos tee kenestäkään suvaitsevaisempaa. Jos ihmiset vastustavat vammaisia naapureitakin, niin vika on melko pinnallista. Pitäisi päästä pintaa syvemmälle. 

Käyttökelpoista itselle

Ompelukurssin päätavoitteeni oli muokata MIW-kaava mittojeni mukaiseksi. Projekti alkaa hiljalleen tuottaa toivottua tulosta.

Neulos Pehemiältä, resori KVK:n ulkomaista

Kaava kaipaa vielä pientä hienosäätöä, mutta lopputulokseen olen jo melko tyytyväinen. Kaulukseen sain idean Tirppanalle ostamastani Marimekon mekosta. Käyttämäni resori oli melko ohutta, joten kaulus olisi ehkä vaatinut jotain tukikangasta sisälleen. Katsotaan, miten käy. 

Priorisointia

Kirjoittamisajan löytyminen tuntuu välillä olevan hankalaa. Tirppana oli kipeänä viikko sitten ja silloin oma aikaa aikaa ei irronnut, koska äidin syli oli koko ajan varattu. Tirppanan äitikausi jatkuu vieläkin, jos äiti vain on näköpiirissä. Onneksi olen viime aikoina järjestänyt itselleni enemmän menoja, jotta isikin saa viettää hyväntuulisen  Tirppanan kanssa aikaa. Heidän ollessa kahdestaan kaikki sujuu ilman kiukutteluja.

Syksyllä mainitsin saumurikuumeestani. Kuume ei laskenut, joten ainoana hoitokeinona oli saumurin ostaminen. Olimmekin juuri sopivasti juhlimassa siskoni valmistujaisia Tampereella, kun siellä oli käsityömessut. Pyörähdimme siellä äidin ja siskon kanssa pikaisesti. Tarkoituksena oli kävellä pois, mutta kuka nyt jaksaisi kantaa saumuria useampaa kilometriä. Mukaani tarttui Bernina 700D
messutarjoushintaan. Ulkomailta tilattuna olisin saanut koneen halvemmalla, mutta tarjoushinnalla tappiota ei tullut suuria summia. Ja minulla on yleensä tapana kannattaa kotimaisia yrittäjiä.

Jotta pääsisin paremmin mukaan ompelunsaloihin, ilmoittauduin kevään ajaksi kansalaisopiston ompelukurssille. 3 tuntia omaa aikaa ompelun parissa. Aika luksusta. Ja neuvoja saa heti opettajalta ja muilta kurssilaisilta. Jatkuvien reklamaatioreissujen vuoksi olen yhä enemmän itsetekemisen kannalla. Ja tuotoksia on alkanutkin syntyä hiljalleen taitojen karttuessa. Jos vain olisi aikaa enemmän...

Merinovillakerrasto siskon pojalle. Kangas Pehemiältä. Tirppana mallina.

Reklamointireissulla

Reklamointiaiheet näyttävät olevan suosituimpia hakusanoja, joilla tänne blogiini eksytään. Jatketaan siis sillä teemalla. Jokunen aika sitten lähdin kaupungille reklamoimaan useammasta tuotteesta. Tuntui jotenkin hullulta, että pienen ajan sisällä olin hankkinut monta reklamointia vaativaa tuotetta. Viime aikoina olen oikein tietoisesti ottanut asiakseni reklamoida virheellisistä tuotteista, mutta olen samalla huomannut, että tällä tahdilla se on melko työlästä. Mutta jos kukaan ei valita virheistä, niin eihän valmistajatkaan ole niistä tietoisia. 

Viime vuoden puolella listasin reklamointia vaativia tavaroitani. Edelleenkään en ole kaikista valittanut, mutta listalta löytyvä Kappahlin reikäinen neule löytyi reklamointireissukassistani. Reklamointikokemus oli varmaan paras tähän asti kokemistani. Myyjä otti tuotteen vastaan ja kertoi, ettei heillä ole enää myynnissä ko. neuletta. Hän kysyi, että haluanko rahat takaisin. Vastasin myöntävästi ja sain rahat käteeni ilman mitään selvityksiä. Kappahlin tuotteiden tuotelapuista löytyy ilmeisestikin jokin koodi, jonka avulla myyjä tarkisti tuotteen hinnan ostohetkellä. Reklamointi ilman kuitti toimi siis loistavasti.

Toisin kuin listalta löytyvien Budget Sportin kuminauhavikaisten housujen. Budget sportissa vaadittiin tarkka ostopäivä, jotta he tietäisivät sen hetkisen hinnan. Myyjä muisteli housujen olleen alennuksessa arvioimanani ajankohtana, joten rahoja ei voinut antaa suoraan takaisin. Koska minulla ei ollut kuittia, jouduin tekemään liikkeeseen uuden reissun sitten, kun olin selvittänyt verkkopankin tilitiedoista ostopäivän. Ja housut olivat normaalihintaiset ostopäivänä toisin kuin myyjä muisteli eli asiakkaan sinnikkyyttä testattiin. Ensimmäiselle käyntireissulle vaihtoehdoksi tarjottiin myös korjaushyvitystä 10€, mutta halusin mieluummin päästä eroon huonolaatuisista housuista. 

Seuraavana vuorossa oli Marimekon housut, jotka ostin alennuksesta Tirppanalle. Housuja ei ehditty edes kokeilla, kun niistä jo irtosi neppari. Tällä kertaa minulla oli kuitti, koska ostos oli niin tuore. Vastaavaa kokoa ei kuitenkaan löytynyt tuotteesta, joten minulle tarjottiin lahjakortille hyvitettävää summaa. En kuitenkaan halunnut rahojeni jäävän roikkumaan liikkeeseen, jossa käyn vain alennusmyyntien aikaan, joten valitsin hyvityksenä housuista seuraavan koon. Tietyt liikkeet haluavat selvästi pitää rahoistaan kiinni, koska monesta muustakaan merkkiliikkeestä ei saa rahojaan takaisin. 

Reklamointireissun viimeinen tuote oli Tirppanalle ostettuun Plaston leikkimuoviastiastoon kuuluva lautanen, jonka keskellä oli reikä. Huomasin reiän samana päivänä kuin Marimekon housuista irtosi neppari eli toisinaan viat ilmenevät ketjureaktiona. Muoviastiasto oli ostettu Sokokselta. Kuittia ei vaadittu ja sain saman tien uuden lautasen tilalle. Minulla ei ollut mukana koko astiastoa, joten myyjä avasi yhden myyntipakkauksista ja antoi sieltä lautasen. Palvelu siis pelasi ja poistuin hyvillä mielin kotiin.

Virheellisen tuotteen reklamoinnin yhteydessä ei asiakkaalla tarvitse olla kuittia. Viallisia tuotteita on kuitenkin eksynyt meille niin monia, että olen ottanut käyttöön kuittilaatikon, jonne laitan kaikki muut paitsi ruokaostoskuitit. Mutta tietenkin juuri sen viallisen tuotteen kuitti unohtuu laittaa laatikkoon. Ajatuksena kuitenkin hyvä idea. :)

Seuraavana reklamointilistallani olisi taas vaihteeksi Pentikin astiat. Vika nousi uudestaan pinnalle lasten lautaseen ilmestyneiden jälkien myötä. Asia mietityttää minua päivittäin, koska astiat ovat jatkuvassa käytössä. Mutta olen arponut asian eteenpäinviemistä uudestaan, koska epäilen, ettei vaivannäöstä olisi mitään hyötyä. Ja toinen puoli minusta väittää, että syy on meidän astianpesukoneessa. Haluaisin kuulla edes yhden vastaavan kokemuksen.  Mieleni taistelee. Voittaako kumpi vai kampi?

Pentikin lautanen reunaviiruilla. 

Citymarketin viime vuotisen keräilykampanjan Pentik -lakanat on hakusanana johdattanut monet lukemaan blogiani. Minulla on periaatesyistä menossa Pentik -tuotteiden boigotointikausi, joten en halunnut ostaa lakanoitakaan. Ja edellisten Finlaysonin valmistaminen keräilykampanjalakanoiden huonolaatu ei myöskään kannustanut ostoksille. Mutta äitini halusi ilmeisesti kuulla kokemuksiani lakanoista, koska osti meille yhden tupla-aluslakanan. Ensimmäisestä pesusta harmaa lakana selvisi kunnialla, mutta käyttökokemuksia minulla ei vielä ole. Mielenkiintoisia unia tiedossa lakanaa testatessa. ;) Kovin monen valmistajan lakanoihin en nimittäin ole ollut tyytyväinen.

Sinusta lukija, minusta aktiivisempi kirjoittaja?

Blogin ensimmäinen kirjoitus on julkaistu vuosi sitten. Tekstejä on kuitenkin syntynyt niin harvakseltaan, että aktiivinen seuraaminen ei varmastikaan ole kovin mielekästä. Haluaisin kirjoitella enemmän, mutta oman ajan vähäisyys rajoittaa ajatusten tuottamista kirjalliseksi. Tilannetta ei yhtään helpota se, että Tirppanalla on meneillaan voimakas äitiäiti-kausi eli jos olen hänen näköpiirissään, niin omasta rauhasta ei ole tietoakaan. Vain äiti kelpaa vaipanvaihtajaksi, pukemaan, lukemaan, nukuttamaan...

Mutta elän siinä toivossa, että tämä vaihe ei kestä ikuisuuksia. Joten haluan haastaa itseni julkaisemaan tekstejä säännöllisesti. Samalla haluan haastaa tänne blogiin eksyneitä jättämään käyntikortin vierailusta. Tilastojen mukaan vierailuja on ollut melko tasaiseen tahtiin ja pian saavutetaan 2000 käynnin raja. Pieni luku suosittuihin blogeihin verrattuna, mutta itse olen luvusta yllättynyt, koska en ole mainostanut blogiani kuin lähipiirille. Olenpa jopa päässyt kotimaisten tuotteiden laatua koskevan kirjoitukseni ansiosta Ylen Suoralinja-ohjelmaan mielipiteitäni kertomaan. Kirjoituksiani on siis luettu ja sekös minua ilahduttaa.

Ja sitten siihen haasteeseen:

Jos tätä julkaisua kommentoi 10 henkilöä, haastan itseni kirjoittamaan blogiini 2x kuukaudessa.

Jos kommentoijia on 20, kirjoitan jatkossa 3x kuukaudessa.

Jos blogini yhden uskollisen lukijan kaveriksi liittyy 9 henkilöä, saatte lukea uusia julkaisuja vähintään kerran viikossa.

Halutessasi voit kertoa kommentissasi aihetoiveita ja kuinka olet löytänyt blogini.

Jotta teillä olisi jokin syy osallistua haasteeseen, kommentoijien ja lukijaksi liittyneiden kesken arvotaan pipo. Voittaja saa esittää malli- ja kangastoiveen, joita noudatetaan mahdollisuuksien mukaan.  Ensisijaisesti kangas valitaan minun kangasvarastostani, mutta jos mieluisaa kangasta ei löydy, niin vaihtoehtoisia ratkaisuja voidaan miettiä yhdessä. Saat arvontaan 2 arpaa, jos olet liittynyt lukijaksi ja jättänyt kommentin.

Arvonta suoritetaan 1.3.2014. Jos kommentoit nimimerkillä ilman yhteystietoja, käy tarkistamassa voittajan nimi blogista.