Kirjoitusvälit venähtävät harmillisen pitkiksi, vaikka olenkin työttömänä eli kirjoitusaikaa pitäisi löytyä helposti. Ei se nyt kuitenkaan ihan niin mene, kun samalla hoitaa kotiäidin virkaa. Tirppana työllistää minut kokoaikaisesti ja huonoimpina päivinä taukoja ei ole tarjolla. Mutta onneksi useimmiten päiväunet maittaa tunnin tai parikin. Syyslokakuu on kylläkin ollut minulle epävirallista lomaa, koska mies on viettänyt isäkuukautta, joten olen saanut omaa aikaa normaalia enemmän.
Mutta palataanpa otsikkoon. Aihe herättää nimittäin monenlaisia ajatuksia. Olen siis työtön ja saan ansiosidonnaista. Saan myös kotihoidontukea, mutta se vähennetään ansiosidonnaisesta. Kuntalisää ei kuitenkaan vähennetä, joten sen vuoksi hain kotihoidontuen. Muutenhan sillä ei olisi ollut mitään merkitystä. Kaikki ylimääräiset eurot ovat kuitenkin tervetulleita. :) Olenko aikeissa siis palata töihin, koska olen ilmoittautunut työttämäksi? En ole. Mutta minähän olen kuitenkin työtön, koska minulla ei ole vakituista työpaikkaa. Ja tietenkin valitsen ansiosidonnaisen, koska minun on sitä mahdollista saada. Työttömänä kotiäitinä olemisen mahdollisuus on pitkälti ammatinvalinnasta kiinni. Jos on valinnut alan, jossa on jatkuvasti avoimia työpaikkoja, työkkärissä ei kovin pitkään katsota hyvillä mielin kotonaoloa. Mutta jos oman alani eli fysioterapeutin töitä ei olekaan tarjolla asuinpaikkakunnalla, niin eikös sitä silloin voi olla työtön työnhakija, vaikkei ihan aktiivisesti etsisikään töitä. Jos minä nyt oikeasti haluaisinkin töihin, niin tilanne voisi olla edelleen sama, koska tällä seudulla avoimet työpaikat ovat vähissä.
Työkkärissä suhtautuminen kotiäiteihin vaihtelee virkailijan mukaan. Jos virkailijalla ei ole omia lapsia tai lapset ovat jo aikuisia, niin meitä katsotaan kieroon ja käsketään miettimään, teenkö nyt oikein. Pienten lasten äidit taas ymmärtävät tilanteen paremmin ja kehottavat seurailemaan tilannetta ja omia ajatuksia töihin paluusta. Itse harkitsisin vakavasti töihin paluuta, jos minulle tarjottaisiin mielenkiintoista työpaikkaa. Mutta vajaan viiden kuukauden aikana ei ole yhtään tarjousta tullut. Toki en itse ole ollut aktiivinen, mutta kun työkkäristä aina pelotellaan työtarjouksilla. Minä olen saanut onneksi hyvää palvelua työkkäristä, mutta kaverin töykeämpi kohtelu on laittanut miettimään, että rikostako tässä nyt tekemässä ollaan. Olen kuitenkin päätynyt siihen tulokseen, että ilman vakituista työpaikkaa minulla on oikeus ottaa ilo irti työttömyydestäni ja sen tarjoamasta paremmasta tulonlähteestä. Ja kaikkein tärkeintä on, että saan viettää paljon aikaa päivittäin Tirppanan kanssa ja seurata hänen kehitystään. Nyt olen itsekin huomannut, että lapsen kehitys tapahtuu hurjaa tahtia. Ja siitä en halua jäädä paitsi. Olen kotona niin kauan kuin mahdollista. Tai ehkä niin kauan kuin viihdyn. Aika näyttää. ;)
Mitä ajatuksia sinulle heräsi?
Tämä aihe on varmaan vielä tulenarempi kuin se, että äiti jää kotihoidontuella hoitamaan lasta kotiin. Miksi? Siksi, koska kaikilla ei ole mahdollisuutta samaan. Toisaalta se on oikeutettua ja toisaalta tuntuu hieman kyseenalaiselta.
VastaaPoistaKäytetäänkö yhteiskunnan varoja väärin? Voisi myös kysyä, hakevatko kaikki työttömät, jotka saavat erilaisia yhteiskunnan tukia, aktiivisesti töitä? Tuskinpa. Osa heistä hoitaa kotona varmasti vielä isompia lapsia, kuin mitä kotihoidontuella on mahdollista hoitaa. Tokihan tämäkin kasvattaa yhteiskunnan verotaakkaa ja varmasti jossain instanssissa pitäisi miettiä, miten ihan oikeasti on mahdollista kustantaa tämä kaikki vai tuleeko työttömän kotiäidin kustantaminen halvemmaksi kuin se, että hänen lapsensa olisi(vat) julkisessa päivähoidossa ja äiti töissä pienipalkkaisena TAI äiti olisi työttömänä kotona ja lapset päivähoidossa, koska päivähoito-oikeus on subjektiivinen.
Koska se, että olisit itse työttömänä kotona ja saisit saman verran rahaa (pl. kuntalisä) kuin nyt, ja lapsesi olisi päivähoidossa, on ehkä kaikkein älyttömin tapa hoitaa asia, on työtön kotiäitiys hyvä vaihtoehto. Pahoittelut tajunnanvirrasta ;)
Se on totta, että kun tarkemmin ajattelee asiaa, niin aina sieltä löytyy jokin seikka, mikä puoltaa ja mikä on vastaan. Ja kun huomioi kaikki työttömät, niin joukossa on varmasti enemmän niitä, kenellä ei ole aikomustakaan töihin. Onneksi päivärahapäivät ovat rajallisia.
Poista