Arvokas elämä

Kliseistä, mutta totta: aika kulkee nopeasti. Vasta sitä jännitettiin hedelmöityshoitojen tuloksia ja nyt niiden tulos jo kävelee pikavauhtia karkuun. Takana on vuosi, jonka aikana on käyty koko tunteiden kirjo lävitse. Vuosi, joka on silti ollut elämää mullistava, mahtava kokemus. Sydän pakahtuu onnesta ja rakkaudesta, kun pieni pää tulee kurkistamaan vaivihkaa olan takaa aurinkoinen hymy naamalla. Miten veikeitä vekkuleita lapset osaavatkin olla jo noin pienenä.

Tirppana kasvaa omaa tahtiaan mallikkaasti. 1-vuotisneuvolassa painoa oli 8,2kg ja pituutta n. 74cm. Pituusmittojen luotettavuudesta en ole vakuuttunut, koska Tirppana ainakaan ei malta pysyä kunnolla paikoillaan mittauksen ajan. Motoriset taidot ovat hyvät ikäisekseen. Kävely sujuu jo mallikkaasti. Kiipeily on tällä hetkellä mukavinta. Vinkkinä lapsiperheille, jotka ovat hankkimassa uutta sähköhellaa: alalaatikossa ei kannata olla kahvaa, jonka päälle voi astua. Tässä syy :D 

Nyt kun esikoinen on vuoden, ajatuksissa pyörii välillä kysymys toisesta lapsesta. Olen aina ajatellut, että haluaisin vähintään 2 lasta, mutta hedelmöityshoidot muuttivat ajatusmaailmaa. Olemme onnellisia ihanasta tytöstä, jonka Jumala on antanut meille. Jos saamme vielä toisen lapsen, se on todella hienoa, mutta olemme myös täysin tyytyväisiä nykyiseen tilanteeseen. 

Hedelmöityshoitojen avulla lapsen saaneet joutuvat miettimään lapsimäärää aivan eri kantilta kuin muut. Odotetaanko, jos tällä kertaa onnistuisikin luomusti? Olemmeko valmiita käymään uudestaan läpi hoidot? Onko meillä varaa hoitoihin? Säästämmekö lomaa vai hoitoja varten? Edellisen hoitokerran kokemukset ohjaa varmastikin uudelleen hoitoihin hakeutumista. Jos hoidot ovat olleet kovin kivuliaat, silloin varmasti miettii, kuinka paljon lisälapsia haluaa. Useimmiten hoitoihin osallistumista sanelee kokemuksia enemmän tilinsaldo. Tuntuu hölmöltä, että lapsen hankintaa mietitään kukkaro kädessä. Mutta niin se vain menee, jos ongelmaiset lapsia haluaa. Jos asiasta jotain positiivista haluaa keksiä, niin meidän ongelmaisten ei tarvitse kuluttaa rahojamme ehkäisyvälineisiin. Säästyypähän rahaa hoitoihin. :) 

Rahaa nimittäin tarvitaan. Jos ensimmäisestä hoidosta on saatu alkioita pakkaseen, niin pitäähän toki pakastumaksua periä. Mietipä siinä sitten, että haluatko nyt varmasti lisää lapsia, sillä jokainen miettimisvuosi maksaa lisää. Jossain vaiheessa päätöksiä on siis tehtävä. Mutta milloin? Sen kertoo sitten se tilinsaldo. 

Saattaa kuulostaa siltä, että olisin katkera omasta tilanteestamme. Päinvastoin. Olen sinut asian kanssa. Haluan vain tuoda toisenlaisen näkökulman lisälapsien hankintaan. Sitä kun monesti uteliaana tiedustellaan. Seuraavalla kerralla voisikin vastata, että sitten kun on varaa. :D 

Uskon, että kaikki palaset tilinsaldoineen ja hoitoineen loksahtavat omille paikoilleen, jos päätämme yrittää Tirppanalle sisarusta. Ja ainahan luomuihmekin on mahdollista. Mutta nyt nautimme tästä hetkestä ja keskitymme kasvattamaan arvokasta tytärtämme. Rahallinen arvohan voidaan laskea, mutta todellista arvoa emme voi onneksi mitata. Niin kallisarvoinen hän on. <3

Vinkkipankki osa 2

Lapsen kanssa eloa helpottavia tavaroita :)

Lelunauha: Nauhan avulla leluja voi kiinnittää kaukaloon, syöttötuoliin, rattaisiin tai mihin ikinä keksitkään. Nauha on kätevä myös esim. ahtaissa tiloissa lapsen leikkiessä sylissä, jolloin heitettyjä leluja ei tarvitse etsiä esim. penkkien alta. Valmiita nauhoja saa esim. täältä. 

Ruokaessu: Voisipa melkein sanoa, että yksi parhaista hankinnoista on ollut Pumpelo & Höppiäisen valmistama ruokaessu. Essua voi käyttää heti pikkuisella syömärillä, toisin kuin esim. Ikean essut, joihin vuoden ikäinen Tirppana hukkuu vieläkin ja ruoat tippui kaula-aukosta sisään. Ainoa miinus meidän essussa on hihattomuus. Hihoja ei kuitenkaan voi kyseisessä mallissa olla, koska koko on säädettävissä, minkä ansiosta essu soveltuukin myös pienemmille. 

Kaukalolämpöpussi: Toinen parhaista hankinnoista on ollut Eisbärchenin kaukalopussit, joita valmistetaan paksumpaa ja ohuempaa. Paksumpi fleecepussi on todella kätevä talvikäytössä. Vauvan voi laittaa kaukaloon sisävaatteissa, pussi kiinni ja paketti on valmis. Vauvaa ei tarvitse ahtaa kaukaloon paksuissa toppavaatteissa. Sisätiloissa kuten autossa ja kaupassa lapsen oloa on helppo viilentää, koska pussin vetoketjun avaamalla kädet ja jalatkin viilenevät toisin kuin toppapuvussa. Fleecepussi on todella lämmin, joten alle ei tarvitse paljoa vaatetta. Pikemminkin meidän neiti hikoili pussissa pidemmillä automatkoilla, vaikka pussi oli kokonaan auki. Lämpimämmillä keleillä meillä olikin käytössä ohkasempi makuupussi, jota voi käyttää myös rattaissa. 

Aurinkolippa/hyttysverkko: Meidän rattaisiin tuli kaupanpäällisenä hyttysverkko, jossa on samassa aurinkolippa. Yhdistelmä on osoittautunut todella hyväksi, koska kesällä ei ole tarvinnut viritellä erillistä vaunusuojaa näköesteeksi. Aurinkolippa siis antaa lisäsuojaa auringolta, mutta suojaa myös riittävästi nukahtavan lapsen silmiä ympäristön ärsykkeiltä. :)

Termosnokkamuki: Juoman raikkaana pitävä vaihtoehto muovipulloille. Meiltä löytyvä vaihtoehto on tälläinen.

P.S. Mistä johtuu postausryöppy, joka välillä on havaittavissa tässä blogissa? Pitkistä automatkoista, jolloin on reilusti aikaa kirjoittaa melko rauhallisessa ympäristössä. ;) 

Lisähaastetta liikuntahaasteeseen

Juoksuaskeleet ovat tuntuneet kulkevan mukavasti, joten 55km juosten lokakuuhun mennessä alkoi tuntua liian helpolta. Osa porukasta on jo saavuttanutkin vaaditut 110km, mutta itsellä on välillä hieman aikaongelmia, joten kilometrejä ei ole voinut kerryttää haluttuun tahtiin. Minulla kilometrejä on noin 80km, josta juoksua vajaa 50km. Jotta into ei kuitenkaan lopahtaisia tavoitekilometrien lähestymiseen, piti asettaa lisähaastetta. Lokakuun 10. päivä juoksukilometrejä pitääkin olla 110km eli nyt ei enää voi huilata yhtään viikkoa, vaan joka viikko on juostava useampi kilometri. Lokakuu on yllättävän lähellä.

Kotimaista, arvokasta laatutavaraa(ko)

Arvostan kotimaisia tuotteita ja minulla on usein myös korkeammat odotukset kotimaisten tuotteiden laadusta. Maksavathan ne yleensä enemmän kuin tuontitavara. Jos ostan tuotteen, odotan sen kestävän normaalia käyttöä useita vuosia. Valmistusvirheitäkin toki sattuu, jolloin oletan valmistajan ottavan vastuun virheestään. 

Jos ostamassani tuotteessa on virhe, reklamoin siitä melko herkästi. Joskus nuorempana valitin kasvojen puhdistusvaahtopullosta, koska korkki ei pysynyt reissun päällä kiinni. Reklamointiin reagointiin nopeasti ja sain jotain tuotteita korvaukseksi. Jokin aika sitten valitin Finlaysonin pussilakanoista. Olin ostanut puuvillasatiinipussilakanat Citymarketin keräilykampanjan alehinnoilla. Vaikka lakanat saikin puoleen hintaan, oletin niiden olevan normaalilaatuisia. Pussilakanat menivät kuitenkin jo heti ekassa pesussa huononnäköiseksi. Värit tarttuivat valkoisiin kuvioihin ja kangaspölyä tarttui muuhunkin pyykkiin. Silityksen jälkeen silitysrauta oli kauttaaltaan kangaspölyssä. Lähetin pussilakanat reklamointiviestin kera Finlaysonille ja sieltä vastattiin melko nopeasti, että kyseessä on ollut virheellinen erä. Korvaukseksi sain valita uudet pussilakanat heidän sen hetkisestä valikoimastaan. Jatkossa en aio ostaa keräilykampanjan kautta lakanoita, koska väriongelmia on ollut myös aiempien vuosien kampanjalakanoissa. Eihän sitä toki voi valmistaa normaalilaatuisia lakanoita, jos niistä ei kukaan maksa täyttä hintaa. Niin se vain on, että halvalla ei saa hyvää. 

Mutta takaisin kotimaiseen laatutavaraan. (Finlaysonin lakanoita ei taideta Suomessa tehdä.) Olen aina tykännyt Pentikin tuotteista, ja heidän astioitaan olen arvostanut juuri kotimaisuuden vuoksi. Nykyään kun on niin harvinaista, että tuote valmistetaan oikeasti kotimaassamme. Päädyinkin valitsemaan astiastoksi Pentikin Vanilja-sarjan. Olen saanut sitä merkkipäivinä lahjaksi noin viiden vuoden aikana, joten kokoelma on jo lähes täydellinen. Astiasto on meillä päivittäisessä käytössä. Ainoastaan pienet kahvikupit pikkulautasineen ovat käytössä vain silloin, kun kylässä käy vanhempaa väkeä. Käyttökertoja niille astioille kertyy ehkä noin kerran kuussa. Siksi ihmettelinkin, kun huomasin, että lautasten ulkoreunoihin alkoi tulla mustaa jälkeä. En muistanut käydä kysymässä asiasta heti Pentikiltä, vaan meni muutamia kuukausia, kun huomasin, että jälkiä oli myös jälkiruokakulhoissa ja isommissa lautasissa. Reklamoin asiasta ensin Pentikin myymälän kautta. Myymälä kysyi asiasta tehtaalta ja vastaukseksi sain, että kyse ei ole valmistusvirheestä. Jälkiä voisi yrittää puhdistaa soodalla hankaamalla, mutta kokonaan niitä ei saa pois. Myyjä vielä totesi, että saa kovasti hankata, että jäljet edes vähän haalistuu. Vaivanpalkaksi sain kaksikynttilää servettipaketin kera. 

Koska kyse on melko arvokkaasta astiastosta ja laadukkaana pitämästäni valmistajasta, en tyytynyt vastaukseen, vaan otin itse yhteyttä suoraan valmistajaan. Tällä kertaa sain vastauksena liudan käyttöohjeita ja perusteluja, miksi Pentikin valmistamat astiat ovat niin laadukkaita ja kestäviä. Lopussa oli vielä pitkä lista puhdistusohjeita ja toive, etten ole menettänyt luottamusta heidän tuotteisiin ja palveluun. Todellakin olen! Jos tuote maksaa hieman normaalia enemmän, uskon sen olevan muita laadukkaampaa. Ja minulle laatu ei tarkoita sitä, että joudun tekemään ylimääräistä työtä tuotteen siistinä pysymiseksi. Ja jos työ on melko turhaa, koska alkuperäiseen siistiin ulkonäköön ei ole enää paluuta. Okei, myönnän, etten ole edes yrittänyt tehtaan ohjeistamia kikkakolmosia, koska minulle riitti myymälän työntekijän päivittelyt kovan hankaamisen seurauksena saavutetusta haalistuneesta jäljestä. Kyllä minulla on muutakin tekemistä kuin hangata astioita soodalla tai millälie tököteillä "toivotaan toivotaan" -meiningillä.

Jos tuotteisiin ei voi luottaa, niin palvelulla voi pelastaa paljonkin. Tehtaaltakin tarjottiin jonkin sortin pientä hyvitystä paikallisen myymälän kautta. Olisi ilmesesti pitänyt itse mennä ruinaamaan lahjatavaraa myymälästä, koska ei myymälästä ole tehty minkäänlaista yhteydenottoa, vaikka heillä on kaikki yhteystietoni. Aiemmin mainitsemissani reklamointitilanteissa valmistaja on lähettänyt hyvityksen postitse, mikä mielestäni on odotettavaa, koska asiakas on jo nähnyt vaivaa asian eteenviemiseksi. 

Mutta Pentikillä on ilmeisesti asiakkaita riittävästi, koska se ei heidän toimintatapoihinsa kuulu. 

Kiitos Pentik. Minulla olisi ollut vielä muutama hankinta teiltä, mutta pelkkä kotimaisuus ei riitä, vaan tarvitaan myös laadukkaita tuotteita, mutta ennen kaikkea sitä palvelua. Yhteistyömme päättyy tähän. 

Jos jollakin on samanmoisia kokemuksia Pentikin astioista, niin kuulusin asiasta mielelläni lisää ja toivottavasti myös Pentik on saanut palautetta ennen minua. :) Jos me kuluttajat emme valita virheistä, valmistajat eivät koskaan tiedä niistä. Tai ehkä tietävät, mutta eivät joudu vastuuseen. 

Muokattu 6.9.: Olen viime aikoina pohtinut ja pohtinut, että vienkö astia-asiaa vielä uudestaan eteenpäin. Tutkin astioita ja tein perusteellisen katselmuksen astianpesukoneemme alapropelliin. Pitkän testailun jälkeen tulin siihen tulokseen, että ruokalautasia pienemmät astiat menevät alakorissa sen verran matalalle, että propelli ilmeisestikin osuu niihin pyöriessään. Astianpesukoneemme on melko vanha ja sisus on suunniteltu muutenkin huonosti eli toivottavasti syy on vain vanhuudessa eikä vastaavaa ilmene uudemmissa koneissa.

Oman tappion myöntäminen tietysti harmittaa, joten päätin kokeilla astioiden puhdistusta. Muutamien minuuttien tehokkaalla hankauksella eri aineita käyttäen en saanut minkäänlaista näkyvää muutosta, joten suuri osa astioista on ulkonäöllisesti pilalla. Vaikka kyse ei nyt ilmeisestikään ole Pentikin valmistusvirheestä, heidän palvelu reklamoinnin yhteydessä ei vastannut odotuksiani, joten tuotteet jääköön jatkossa kauppaan.