Vinkkipankki osa 1

Esikoisen hoitaminen oli aluksi melkoista harjoittelua. Sairaalasta kotiutuessa oli melko orpo olo, koska pienen pieni ihminen oli nyt hoidettava omin avuin ilman sairaalan henkilökunnan tukea. Hämmästyttävän nopeasti sitä oppii ja hiljalleen alkaa luottamaan omiin taitoihin ja löytää ne omat toimintatavat. Jotkut oivallukset ja ideat koin niin hyödyllisiksi, että haluan jakaa ne muillekin. Netti on pullollaan erilaisia vinkkejä, mutta tässä koottuna muutamia hyväksi havaitsemiani juttuja. Osa on kuultu kavereilta, osa bongattu googlettamalla ja ehkäpä jotain olen myös itse oivaltanut.

Fleece: Kaksinkertaista fleeceä voi käyttää kosteussuojana. Materiaalina fleece ei ole niin hengittämätön kuin muoviset kosteussuojat, joten se on myös lapselle mukavampi. Itse käytin aluksi fleeceä patjansuojuksena lapsivesien varalta. Seuraava käyttötarkoitus löytyi heti ensimmäisten imetysöiden aikana. Minua hirvitti jatkuvasti maidosta likaantuvat lakanat, joten ratkaisin ongelman laittamalla fleecen lakanansuojaksi ylävartaloni alle ja sen päälle harson imemään enimmät kosteudet. Lakanoita ei siis tarvitse olla vaihtamassa jatkuvasti ja myös patjakin säilyy puhtaana. Tirppana nukkui yöimetysvaiheessa enimmäkseen vieressäni, joten öiset vaipan falskaamisetkaan eivät vaatineet lakanoiden vaihtoa, koska harso imaisi vuotavan pissan ja fleece esti lakanan kastumisen.  Koin tämän ratkaisun niin hyvänä, että luovuin siitä vasta äskettäin, kun lopetin yöimetyksen. Fleeceä on myös kätevä käyttää lattialla ilmakylpyalustana, koska fleecehuovat ovat monesti melko isoja, joten suojaa riittää myös kääntyilevälle ja ryömimistä opettelevalle lapselle. Mikä parasta, fleecehuopia saa melko edullisesti lähes joka kaupasta. Ihan ohkaset fleecet kannattaa kuitenkin jättää kaupan hyllylle, koska ne eivät välttämättä ole luotettavia. Ja on myös muistettava, että jos esim. vauva pissaa ja jää makaamaan pissan päälle pidemmäksi aikaa, niin kosteus siirtyy hiljalleen alempaan materiaaliin.

Hiustenkuivaaja: Saattaa kuulostaa oudolta, mutta tämä oli ihan ykkösjuttu ensimmäisen kuukauden aikana. Hoitopöydän ääressä tulee vietettyä alkuaikoina melko paljon aikaa. Vaipan ja vaatteiden vaihto ei ollut ainakaan meidän neidin lempipuuhaa, koska kylmyys tuntui ikävältä. Itkuhan siinä lähes aina pääsi. Mutta hiustenkuivaaja helpotti oloa selvästi. Kun varpaita lämmitti hieman kuivaajalla, niin johan mieli muuttui. Lämpö ja varmaankin myös huriseva ääni rauhoittivat monet itkut.

Hoitopöydän tavarat: Itse olin suunnitellut laittavani tarpeellisia hoitotarvikkeita pieniin koreihin hoitopöydän reunalle. En kuitenkaan koskaan saanut aikaiseksi hankkia mieleisiä koreja. Nyt olen tyytyväinen, että olin saamaton, koska hoitopöydällä ei saa olla ylimääräisiä, liian kiinnostavia tavaroita, sillä ne päätyvät pikkuisen suuhun. Näin siis ainakin meillä. Hoitotoimet sujuvat hiukan paremmin, kun käden ulottuvilla ei ole kiinnostavia esineitä.

Kestovanulaput: Ainakin meillä vanulappuja kuluu kaikenlaisissa hoitotoimenpiteissä. Aluksi metsästin mahdollisimman vähän nukkaavia vanulappuja, mutta sellaisia ei oikein löytynyt. Tyydyin löytämiini, mutta lopulta kyllästyin ostamaan jatkuvasti uusia paketteja, sillä saimme kulutettua lappuja kovalla tahdilla. Ajattelin kulutuksemme tulevan sillä tahdilla kalliiksi, joten googlettelin vaihtoehtoisia välineitä. Törmäsin kestolappuihin, joihin olen ollut todella tyytyväinen. Ne ovat hyvin monikäyttöisiä ja peseytyvät kätevästi muun pyykin seassa. Ja niistä ei irtoa nukkaa. Omani ostin täältä. (Tämä ei ole maksettu mainos, vaan tyytyväisen asiakkaan vinkkaus.)

Kestovaipat: Vaipanvaihto on mukavaa puuhaa, kun voit valita mieleisen värin/kuosin muovisen vaipan sijaan. Jos vauva on kova kakkaamaan kuten meillä, niin jatkuva vaippojen likaantuminen ei harmita niin paljoa, kun tiedät, että vaipan voi pestä. :) Minua ainakin harmittaa heittää roskiin kuiva, mutta kakasta tuhriintunut vasta vaihdettu vaippa. Kunnon kakat on tietysti eri asia, mutta meidän neiti harrasti ns. pierukakkoja eli joka vaipassa oli vähän.

Liukuestematto: Meillä sivusta täytettävä pyykkikone toimii hoitopöytänä. Hoitoalusta tuntui kuitenkin liukuvan koneen päällä pelottavan oloisesti, joten testasin liekuestematon palasta sen alle. Idea oli toimiva, joten palanen rauhoitti vilkkaan mielikuvitukseni. :)

Pyykkipoikakirjanmerkki: Tirppana oli sen verran kova maitotyttö, että minun piti kehittää itselleni ajanvietettä. Innostuin pitkästä aikaa lukemaan kirjoja. Monesti en jaksanut asetella Tirppanaa niin hyvin syömään, että olisin saanut molemmat kädet vapaaksi. Yhdellä kädellä kirjan lukeminen oli hieman hankalaa, kun sivut tahtoivat vaihtua itsekseen. Monien erilaisten kokeilujen jälkeen totesin pyykkipojan kaikkein parhaimmaksi kirjanmerkiksi, koska se piti sivut paikoillaan ja sivun vaihtokin onnistui useimmiten ilman pyykkipojan irrottamista. Tämähän sopisi Pirkka-niksiksi. ;)

Radiopuhelin itkuhälyttimenä: Cobra-merkkiset radiopuhelimet ovat mielestäni toimivia itkuhälyttimenä. Aluksi hieman epäröin niitä, koska ne reagoivat vain kunnon ääneen. Pidemmällä käytöllä olen kuitenkin ollut niihin erittäin tyytyväinen, koska ne eivät pidä avaruuskohinaa jokaisesta pienestä äänestä kuten "oikeilla" itkuhälyttimillä on tapana. Cobrien pakkasenkesto on ollut hyvä ja ne toimivat täysin langattomasti ladattavilla akkuparistoilla. Toisinaan radiopuhelimet saattavat säikäyttää vieraiden ihmisten äänillä, mutta kanavaa vaihtamalla ongelma häviää.

Sappisaippua: Jokaisesta lapsiperheestä pitäisi löytyä tämä loistava tahranpoistaja. En ole vielä kohdannut tahraa, johon sappisaippua ei olisi tehonnut. Toki kuivuneet, esikäsittelemättömät tahrat ovat omaaluokkaansa, mutta heti tuoreena käsitellyt tahrat ovat kaikki tähän mennessä puhdistuneet. Vaikka käytämme kestovaippoja, niin kakkatahroja niistä ei sappisaippuan ansiosta löydy. Suosittelen!

Talkin levitys: Kun talkkia laittaa ensin vanulapulle/kestolapulle, sen levittäminen on huomattavasti siistimpää ja kätevämpää.

Vaununsuoja: Aluksi virittelen vaunun suojaksi perinteisesti harsoa, jonka kiinnitin pyykkipojilla. Kaverillani näin suojana tyynyliinan, jonka koin itsekin hyödylliseksi. Lisäetuna saat valita kaapistasi mieluisan kuosin. :) Tyynyliinan saa aseteltua jopa ilman kiinnittimiä, jos hyödyntää tyynyliinan "pussia". Asettelu vaati kuitenkin aina oman aikansa, jotta se näytti hyvältä.Pyykkipojat sain aina irtoilemaan toisistaan, mikä oli erittäin rasittavaa. Kaupassa myytävistä vaununsuojista sainkin idean käyttää suihkuverhorenkaita kiinnittämisessä. Muistin, että sellaiset olin juuri laittanut kirppiskassiin, joten pelastin ne sieltä ja otin koekäyttöön. Renkaat toimivat meidän vaunuissa loistavasti ja ovat kestäneet myös pakkaskeleillä rikkoutumatta. Aluksi nimittäin epäilin niiden taivutuskestävyyttä.

Villapeitto: Jos haluat täysin hengittävän patjansuojuksen, niin villapeitto on siihen paras ratkaisu. Kun peiton vielä kevyesti käsittelee lanoliinilla, niin suoja on varma. Villa puhdistaa itse itsenä, joten peittoa ei tarvitse pestä jokaisen  pissavahingon jälkeen, vaan tuuletus riittää. Tarkoitukseen sopivia peittoja voit neuloa itse, etsiä kaapistasi sekä kirpparilta tai niitä voi ostaa myös uutena.


Lisää hyviä ideoita otetaan vastaan, sillä jokainen on varmasti oivaltanut jonkun jutun käteväksi oman lapsen kanssa, mutta kaikki ideat eivät tule itselle mieleen. Nämä vinkit ovat mielestäni toimivia heti alusta asti. Lapsen kasvaessa on taas erilaiset tarpeet, joten lisää tulossa myöhemmin.

Erilainen synnytyskertomus

Erilaisella alulla pitää tietenkin olla erilainen loppu. Odotusaika sujui hyvin vähin oirein, joten siinä ei mitään normaalista poikkeavaa ollut. Vähäoireisuuden vuoksi olin täysin valmistautunut siihen, että vauva viihtyy liiankin hyvin omissa oloissaan. Ja olinhan vielä ensisynnyttäjä eli tilastojen mukaan saisin odottaa pitkään. Tähän ajatukseen tuudittautuneena olin jättänyt pienokaisen tavaroiden viimeiset järjestelyt laskettua aikaa edeltävälle viikolle. Vaatteet olin jo sentään pessyt ja viikannut kaappiin odottamaan käyttäjää. Mutta eihän hoitopaikalla ja sängyllä mitään kiirettä ollut. Ajattelin, että voihan tässä vielä olla monta viikkoa aikaa. Eipä tule aika pitkäksi, kun on jotain tekemistä vielä jäljellä. Olin myös huolissani, että mieheni isyyslomaa menee hukkaan synnytystä odotellessa, koska hän oli sopinut työnantajansa kanssa, että aloittaa loman laskettuna päivänä.

Lomapäiviä ei mennyt hukkaan yhtäkään, sillä "lomailu" alkoikin jo reilun viikon etuajassa. En ollut uskoa todeksi, kun heräsin yöllä lapsiveden valumiseen. Epäuskoani lisäsi viereisessä huoneessa nukkuvat vanhempani, jotka olivat tulleet varastoremonttia varten yökylään. Mieheni oli tarkoitus remontaida varastoamme isäni kanssa seuraavana päivänä. Edellisenä päivänä vielä vitsailtiin, että isäni joutuu remonttihommiin itsekseen. Kukaan ei kuitenkaan tosissaan uskonut niin käyvän. Aikani ihmeteltyä kuitenkin tajusin, että ei tämä mitään valkovuotoa ole, vaan synnytys on jo hyvin lähellä. Sairaalasta perinteisesti sanottiin, että odottele rauhassa kunnollisia ja tiheitä supistuksia. Näytille viimeistään puoleen päivään mennessä. Supistuksia tuli noin 10 minuutin välein...harvakseltaan tiheämmin. Sairaalasta ohjeistettiin ottamaan panadolia ja nukkumaan. Olihan vielä yö. On siinäkin ohje. Jos nyt siinä tilassa sattuu nukahtamaan, niin heräät joka tapauksessa vähintään 10 minuutin välein. Nukkumisesta ei siis tullut mitään. Jossain vaiheessa supistusten aikana aloin oksentamaan. Kun lapsiveden vuodon alkamisesta oli kulunut 6 tuntia, minua heikotti oksentelun takia niin paljon, että halusin lähteä sairaalaan. Supistuskipua olisin vielä kestänyt, mutta jatkuva oksentaminen alkoi huolestuttaa. Luimme vielä jostain, että oksentamisesta supistusten aikana vitsaillaan "viiden sentin laattana". Luulimme sitä tosiaan vitsiksi, mutta tosi juttuhan se oli.

Sairaalaan päästyämme meitä odotti melkoinen yllätys, jota emme todellakaan odottaneet kuulevamme. Kätilö totesi tutkiessaan, että "soitetaanpa lääkäri paikalle; täällä tuntuu varpaat". Vauva olikin yllätysperätilassa. Siinä vaiheessa totesin, että ompa ollut taitava sijaisterkkari neuvolassa.Olin edellisenä päivänä käynyt tarkastuksessa ja terkkari vakuuttavasti sanoi vauvan olevan pääalaspäin. Ja kaksi viikkoa aiemmin oma terkkarini tunnusteli vauvan asentoa yhdessä kollegansa kanssa ja molemmat olivat raivotarjonnan kannalla. Tämän jälkeen asia vielä varmistettiin ultrassa, joka oli niin huonolaatuinen, että itse en siitä osannut katsoa, mutta tietenkin oletin terkkarin osaavan. Kolme terkkaria oli siis todennut vauvan olevan raivotarjonnassa ja minä luotin heihin, vaikka itse ihmettelinkin alhaalla tuntuvia liikkeitä. Oliko vauva ultrahetkellä raivotarjonnassa tai perätilassa, sitä ei saada koskaan selville. Mutta ainakin edellisenä päivänä perätilan olisi olettanut olevan havaittavissa. Itse en tuntenut missään vaiheessa kunnon muljahdusta, jonka kääntymisen luulisi aiheuttavan. Ja alhaalla tuntemani liikkeet tukevat myös ajatusta siitä, että vauva oli ollut perätilassa jo jonkin aikaa. Olipa asia miten tahansa, jouduin yllättäen päättämään, olenko valmis synnyttämään perätilavauvan alateitse.

Ensimmäinen ajatukseni perätilasta kuullessani oli, että sektio olisi nopea ja "helppo" eikä minun tarvitsisi kärsiää enää supistuskivuista. En tuonut kuitenkaan ajatuksiani julki, sillä lääkäri ja kätilö pitivät oikeastaan itsestäänselvyytenä, että sektio on poissuljettu, koska kohdunsuu oli auki siinä vaiheessa jo 5cm. He puhuivat alatiesynnytyksestä niin myönteiseen sävyyn, että minua ei tarvinnut edes ympäripuhua. Samantien oltiinkin jo matkalla magneettikuvaan varmistamaan, että ultran mukaan noin kolmikiloinen esikoisemme mahtuu syntymään alakautta. Magneettikuva olikin koko synnytyksen pahin kohta, sillä kuvauksen edellyttämä selällään olo jalat suorana ja vielä liikkumattomana ei ollut kovin helppoa siinä tilassa. 

Pian löysinkin itseni synnytyssalista. Supistukset eivät edelleenkään tulleet kovin tiheästi, mutta tehokkaita ne silti olivat. Olin ehtinyt olla sairaalassa reilun tunnin, kun kohdunsuu oli jo täysin auki. Koska kyseessä oli normaalista poikkeava synnytys, päävastuu oli osastonylilääkärillä. Tilanteen harvinaislaatuisuuden vuoksi mukana oli myös toinen lääkäri ottamassa oppia perätilavauvan alatiesynnytyksestä. Oli ainakin turvallinen olo, kun paikalla oli useampi asiantuntija. Kivunlievityksen suhteen olin etukäteen ajatellut mennä tilanteen mukaan ja nyt tilanne vaati luomusynnytyksen, koska mitään ei ehditty antamaan. 

Supistukset eivät edelleenkään tihentyneet luonnostaan, vaan niitä edistettiin lääkkeen avulla. Lääkettä annettiin jossain vaiheessa liikaa, minkä seurauksena ponnistustarve oli lähes jatkuvaa. Minun voimat alkoivat loppua, koska en ehtinyt palautua ja samalla myös vauvan sydänäänet heikkenivät. Synnytyssalista soitettiinkin jo leikkaussaliin, että kohta tullaan, mutta supistuksia edistävän lääkkeen määrän vähentäminen auttoi ja sain viimeiseen ponnistukseen tarvittavat voimat. Siinä vaiheessa muistan kuulleeni jonkun hoitohenkilökunnasta sanoneen, että "opittiinpahan, että äiti ja lapsi jaksavat ja palautuvat paremmin, jos lääkettä annetaan vähemmän". Sektiolta siis vältyttiin ja pian sain pienen tyttömme syliini. Kutsuttakoon häntä jatkossa Tirppanaksi. :)

Jälkeenpäin olen vasta tajunnut, kuinka erityislaatuisesta tilanteesta on ollut kyse. Jos perätila olisi ollut tiedossa, niin ilmeisesti sairaalaan olisi pitänyt lähteä saman tien, kun lapsivedet menivät. Näin olen kuullut ohjeistettavan. Onneksi synnytys oli kuitenkin nopea (onneksi ehdin sairaalaan), eikä perätilaa huomattu vasta ponnistusvaiheessa kuten jollekin on käynyt. Olen kiitollinen, että kaikki sujui lopulta ongelmitta ja minulle jäi kaikenkaikkiaan hyvä mieli yllätyksellisyydestä huolimatta. Hoitohenkilökunta on huomioinut asian todella hyvin jälkeenpäin, koska minulta on useampaan otteeseen kyselty, onko erilaisesta synnytyksestä jäänyt traumoja. 

Ainoa asia, mikä minua jäi harmittamaan, oli oma huono valmistautuminen synnytykseen. Olin liikaa tuudittautunut siihen, että raskaus kestää lasketun ajan yli, joten kaikki tuli täysin yllätyksenä. Valmistautuminen oli vasta puolitiessä, kun yhtäkkiä Tirppana olikin jo sylissä. Tiedänpä sitten toisella kerralla, jos sellainen meille suodaan. :) Olin myös varautunut pitkään synnytykseen joka alkaa supistuksilla, koska ainahan sanotaan, että ensisynnyttäjät ovat hitaita ja useimmiten lapsivedet menevät vasta ponnistusvaiheessa. Nämä kaksi yleistystä eivät ole pitäneet ollenkaan paikkaansa minun lähipiirissäni, sillä monella on mennyt lapsivesi kotona ja ensisynnyttäjät ovat olleetkin nopeita. Ehkäpä satun vain tuntemaan juuri niitä harvinaisempaan joukkoon kuuluvia naisia. ;)