Elämä on matka. Yksikään matka ei kiidä niin kovaa vauhtia, ettei ehtisi pysähtyä ennen määränpäätä. Joskus matkanvarrelta nousee kyytiin uusia matkustajia, toisinaan joku jää pois. Joillakin pysäkeillä vain piipahdetaan, toisilla odotetaan pidemmän aikaa.
Tämä pysähdys on kestänyt kauan. Liian kauan, vaikka jotkut samassa tilanteessa olevat ovat joutuneet odottamaan matkan eteenpäin nytkähdystä paljon kauemmin. Toisaalta aika on kulunut nopeasti. Normaali arki saa ajan kulumaan, vaikka koko ajan on seisottu paikoillaan.
Jos oikea avain löytyy matkan jatkumiseksi, elämä alkaa tavallaan tyhjästä. Monta asiaa joudutaan jättämään tälle pysäkille. Vaikka luopuminen on kivuliasta, pitkittynyt odotus on lieventänyt tuskaa. Jos elämä muuttuu merkittävästi yhtäkkiä, tilanne on varmasti todella tukala. Mutta hiljalleen luopuminen antaa aikaa sopeutua muutokseen ja tarjoaa monia tilaisuuksia käsitellä omia tunteitaan.
Vastoinkäymiset aiheuttavat aina myrskyjä. Kun myrsky kohdistuu kotiin, kyseessä on koko elämä. Aallot vievät välillä mukanaan, mutta ne myös heittävät kohti rantaa. Pienikin tyyntyminen antaa voimia taisteluun. On vain luotettava, että kohta tunnemme eteenpäin kuljettavan nytkähdyksen.
YritänErehdynOnnistun
Jos ei koskaan yritä, ei voi erehtyä, mutta ei myöskään onnistua.
torstai 8. kesäkuuta 2017
maanantai 22. toukokuuta 2017
Elä hetkessä
Lapsilla on taito elää hetkessä. Pieni asia tuottaa heille suurta ilo.
Pienet asiat aiheuttavat myös suurta harmia. Tunteet ailahtelevat, mutta ne eivät vie mennessään.
Ilon hetkinä osataan surra ja murheen keskellä voidaan myös iloita.
sunnuntai 14. toukokuuta 2017
keskiviikko 10. toukokuuta 2017
Pieni, viaton kirja
Kun joutuu heittämään suurimman osan omaisuudestaan roskiin, kokee tunteita, joita pystyy ymmärtämään vain toinen saman kokenut. Tulipalo tekee tuhoisaa jälkeä hetkessä. Sisäilmaongelmainen talo salakavalasti, jälkiä jättämättä.
Muistan joskus lukeneeni lehtijuttuja, joissa altistunut ihminen kertoi, ettei pysty olemaan samassa tilassa esimerkiksi lasten koulukirjojen kanssa. Ajattelin silloin, että voiko tuollainen muka olla mahdollista. Eihän pieni, viaton kirja voi olla haitallinen.
Ensimmäisten tavaroiden heittäminen roskakoriin teki kipeää. Jokaisen tavaran kohdalla piti miettiä edes hetki, onko tämä todellista. Toiset konmarittivat huvin vuoksi, meillä ei ollut vaihtoehtoja. Mitä enemmän aikaa kului, sitä helpommin tavaroista osasi luopua. Viimeisiä jätesäkkejä täyttäessä ei tarvinnut edes miettiä, mitä ihmettä teemme. Tilanteeseen alkoi tottua. Sopeutua. Vaihtoehtoja ei ollut. Sopeutumista helpotti erittäin paljon se, etten ole koskaan kiintynyt tavaraan.
Moni varmasti ajattelee, että tavaroiden poisheittäminen on turhaa. Miksi viedä kaatopaikalle käyttökelpoista tavaraa? Jos laitamme rinnakkain terveyden ja materian, minun ei tarvitse kauaa miettiä, kumman valitsen. On totta, että osan tavaroista olisi ehkä voinut pelastaa. Huolellisella putsauksella, joka todennäköisesti olisi pitänyt toistaa useasti. Näin teimme vaatteillemme, jotka halusimme pelastaa. Se pelastusoperaatio kaiken muuttostressin keskellä tyhjensi kymmenien pesukoneellisten ja uudelleenpyörittämisten ansiosta voimavarat tehokkaasti. Koska kaikki vaatteetkaan eivät tulleet käyttökelpoiseksi puhdistamisyrityksistä huolimatta, oli helpompaa vain luovuttaa. Kun muuton myötä helpottaneet oireet ilmaantuivat vanhoja tavaroita käyttäessä, yhteys oli selvä. Materiaa saamme kaupasta, terveyttä emme.
Pieni, viaton kirja voi todellakin olla terveydelle haitallinen. Vaikka se kuulostaa hullulta, sen voi todeta vain kokemuksen kautta. Sitä kokemusta en toki kenellekään toivo.
Muistan joskus lukeneeni lehtijuttuja, joissa altistunut ihminen kertoi, ettei pysty olemaan samassa tilassa esimerkiksi lasten koulukirjojen kanssa. Ajattelin silloin, että voiko tuollainen muka olla mahdollista. Eihän pieni, viaton kirja voi olla haitallinen.
Ensimmäisten tavaroiden heittäminen roskakoriin teki kipeää. Jokaisen tavaran kohdalla piti miettiä edes hetki, onko tämä todellista. Toiset konmarittivat huvin vuoksi, meillä ei ollut vaihtoehtoja. Mitä enemmän aikaa kului, sitä helpommin tavaroista osasi luopua. Viimeisiä jätesäkkejä täyttäessä ei tarvinnut edes miettiä, mitä ihmettä teemme. Tilanteeseen alkoi tottua. Sopeutua. Vaihtoehtoja ei ollut. Sopeutumista helpotti erittäin paljon se, etten ole koskaan kiintynyt tavaraan.
Moni varmasti ajattelee, että tavaroiden poisheittäminen on turhaa. Miksi viedä kaatopaikalle käyttökelpoista tavaraa? Jos laitamme rinnakkain terveyden ja materian, minun ei tarvitse kauaa miettiä, kumman valitsen. On totta, että osan tavaroista olisi ehkä voinut pelastaa. Huolellisella putsauksella, joka todennäköisesti olisi pitänyt toistaa useasti. Näin teimme vaatteillemme, jotka halusimme pelastaa. Se pelastusoperaatio kaiken muuttostressin keskellä tyhjensi kymmenien pesukoneellisten ja uudelleenpyörittämisten ansiosta voimavarat tehokkaasti. Koska kaikki vaatteetkaan eivät tulleet käyttökelpoiseksi puhdistamisyrityksistä huolimatta, oli helpompaa vain luovuttaa. Kun muuton myötä helpottaneet oireet ilmaantuivat vanhoja tavaroita käyttäessä, yhteys oli selvä. Materiaa saamme kaupasta, terveyttä emme.
Pieni, viaton kirja voi todellakin olla terveydelle haitallinen. Vaikka se kuulostaa hullulta, sen voi todeta vain kokemuksen kautta. Sitä kokemusta en toki kenellekään toivo.
Miksi?
Ei ole olemassa tyhmiä kysymyksi,
mutta on olemassa kysymyksiä,
joihin kukaan ei osaa vastata.
Miksi?
Kaikkea ei voi selittää eikä ymmärtää.
Kaikesta voi selvitä.
Eilistä ei voi muokata. Huomiseen on pitkä matka.
Askel kerrallaan. Yhdessä. Kädessä on tämä hetki.
mutta on olemassa kysymyksiä,
joihin kukaan ei osaa vastata.
Miksi?
Kaikkea ei voi selittää eikä ymmärtää.
Kaikesta voi selvitä.
Eilistä ei voi muokata. Huomiseen on pitkä matka.
Askel kerrallaan. Yhdessä. Kädessä on tämä hetki.
perjantai 28. huhtikuuta 2017
Eteenpäin
Kun talomme ongelmien vakavuus selvisi syksyllä, minun aivoissa pyörähti käyntiin mietteiden myllerrys. Nämä mietteet eivät kadonneet mielestä ennen kuin kirjoitin ne ylös. Syksyllä voimavarat eivät riittäneet mietteiden julkaisemiseen, mutta kevään valon pilkahdukset antavat taas voimaa.
maanantai 24. huhtikuuta 2017
Kuusinumeroinen summa
”Menopelin hinta on kuusinumeroinen”. Otsikko, joka uutisoi jääkiekkoilijan uudesta autosta. Talomme arvo on kuusinumeroinen. Talo, joka seisoo tyhjillään
odottaen kohtaloaan. Talo, jonka ostamiseen varamme riittivät.
Lainan turvin. Olisi kannattanut sijoittaa ennemmin samanhintaiseen
autoon. Se kuljettaisi meitä uskollisesti eikä seisoisi
tyhjänpanttina. Tai ehkä seisoisi. Siansäkki voidaan piilottaa
autoonkin.
Nuori jääkiekkoilija oli hetki sitten
kaltaisemme perustallaaja. Kova työ palkittiin ja pankkitilin saldo
kasvaa kohisten. Elämä muuttuu ja muuttaa. Oikeat valinnat johtavat
tulojen voimakkaaseen virtaan. Joskus taas oikea valinta voi soljua
pienenä purona eli pienenä tulona. Myös väärä valinta voi saada
padon aukeamaan. Yleensä väärät valinnat johtavat kuitenkin
suureen patoon, josta ei tihku pienintäkään pisaraa. Useimmiten
suuret tulot tienataan. Mutta toisinaan ne saadaan yllättäen.
Yllättävyyteen liittyy kuitenkin monesti menetys, jota ei voi rahalla
korvata.
Jokainen tietää, mihin kategoriaan
kuuluu. Onnellisuus on ratkaisevaa. Ei tilinsaldo. Elääkö
unelmaansa? Vai onko ajatukset muualla kuin tässä hetkessä? Omilla
valinnoillamme voimme vaikuttaa paljon. Saavuttaa unelmamme. Tai
romuttaa ne.
Yksi väärä liike voi viedä alta
kuusinumeroisen summan arvoisen auton. Mutta se tekee vain pienen
loven kukkaroon. Olettaen, että tilinsaldo on auton arvoa isompi. Ja
olettaen terveyden säilyvän. Yksi väärä liike voi viedä alta
kuusinumeroisen summan arvoisen talon. Ja se tekee kukkaroon ison
loven, koska tilinsaldo ei ole koskaan kokenut voimakkaita virtoja.
Kuusinumeroisia summia ei ole katseltu.
Yksi ostaa pikku rahalla uuden auton.
Toinen ostaa velaksi talon. Kolmas ei saa talolainaa. Neljännellä
ei ole rahaa ostaa autoa. Viidennellä ei ole varaa maksaa vuokraa.
Kuudennella ei ole ruokarahaa.
Elämme todella erilaisissa
elämäntilanteissa. Jokaisessa tilanteessa voi olla onnellinen tai
onneton. Onnellisuuteen johtaa tie, jonka varrella päätökset ja
työn saa tehdä itse. Sama tie voi toki johtaa myös päinvastaiseen
suuntaan, mutta silloin syy löytyy itsestä. Jos matkanvarrelle osuu
muita päättäjiä ja töiden tekijöitä elämästä voi tulla
onnetonta. Aina ei voi itse vaikuttaa elämänkulkuun. Mutta aina voi
vaikuttaa omiin ajatuksiin ja asenteisiin. Ruokarahattomastakin voi
tulla uuden auton omistaja. Ja uuden auton omistajasta ruokarahoton.
Elämässä kaikki on mahdollista. Jokainen on ansainnut elämäänsä arvokkaita asioita. Jokaisella on
mahdollisuus saada niitä. Mikä on arvokasta, sen jokainen päättää itse. Kun uskoo, mikään ei ole mahdotonta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Pysäkillä
Elämä on matka. Yksikään matka ei kiidä niin kovaa vauhtia, ettei ehtisi pysähtyä ennen määränpäätä. Joskus matkanvarrelta nousee kyytiin uu...
-
Hyvät myyntipuheet saavat minut toisinaan markkinoidun tuotteen pauloihin ja sorrun ostamaan tuotteen. Viimeisin tälläinen ostos tapahtui j...
-
Arvostan kotimaisia tuotteita ja minulla on usein myös korkeammat odotukset kotimaisten tuotteiden laadusta. Maksavathan ne yleensä enemmän...
-
Blogin ensimmäinen kirjoitus on julkaistu vuosi sitten. Tekstejä on kuitenkin syntynyt niin harvakseltaan, että aktiivinen seuraaminen ei v...