sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Edulliset pöytätabletit

Minulla oli ollut pitkän aikaa aikomuksena hankkia pöytätabletit. Halusin niiden olevan helposti puhtaana pidettävät ja murusia keräämättömät.  Perus kankaiset versiot olivat siis poissuljettu vaihtoehto. Ja niitähän kaupat ovat pullollaan. Mielessäni visioin, että kernikankaiset tabletit täyttäisivät vaatimukseni, mutta sellaisia oli tarjolla melko vähän. Jos kernitabletin sattui löytämään, useimmiten kuosi ei miellyttänyt ja en myöskään raaskinut maksaa yhdestä tabletista paria kymppiä.


Lopulta tein loistavan löydön; kernikankaan rullanloppu. Olen pikku hiljaa opetellut katsastamaan kangasosastojen löytökorit, sillä niistä tosiaan voi tehdä huippuja löytöjä. Kyseinen kernikangas löytyi Kodin1:n löytökorista 7:llä eurolla. Onneksi en ollut ehtinyt tuhlata useita kymppejä valmiisiin tabletteihin, sillä selvisinkin alle kympillä. :) Kankaasta sai kaksipuoleisia tabletteja juuri haluamani määrän eli 6kpl. Meillä niistä päivittäisessä käytössä on vain 2, mutta onpahan vaihtokappaleita valmiina. Ja tietysti vieraita varten pitää löytyä useampia. Tableteist tuli vaatimusteni mukaiset. Ne saa pyyhittyä puhtaaksi ja muruset irtoavat helposti. Konepesuja ei vielä ole tarvinnut tehdä, vaikka tabletit ovat olleet käytössä jo useamman kuukauden.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Jatkuvaa unikoulua

Unen tärkeydestä lapsille puhutaan paljon. Eri tietolähteet ovat pullollaan monenlaisia lukuja tarvittavasta unenmäärästä. Jos niiden valossa tarkastelisimme Tirppanan unimääriä, hänellä olisi paljon univelkaa. Toki hyviäkin jaksoja vajaan puolentoista vuoden aikana on ollut, mutta säännöllistä, hyvää unirytmiä ei ole löytynyt. Monista unikouluista huolimatta.

Yöimetyksien lopettaminen 7kk:n iässä onnistui yllättävän helposti. Ja silloin nukuttiin ensimmäiset kokonaiset yöt. Kesällä kuitenkin tuli jokin kehitysvaihe tai muu vastaava, koska viime syksy oli yhtä taistelua nukkumaanmenon kanssa ja yöheräilytkin lisääntyivät. Tilanteeseen saatiin helpotusta hetkeksi, kun Tirppana siirrettiin 1v1kk ikäisenä nukkumaan pinnasängystä lasten sänkyyn. Pinnasänky oli kauhunpaikka, jossa rauhoittuminen alkoi olla mahdotonta. Tavallinen sänky oli alusta asti Tirppanan mieleen. Hän pystyi kiipeämään sinne itse, ja mikä parasta; sieltä pääsi myös itse pois. Uudessa sängyssä nukutti aluksi hyvin, mutta jälleen tapahtui jotain. Loppu vuosi meni taas nukahtamaan opetellessa. On hienoa, että jotkut lapset viedään vaan sänkyyn illalla ja haetaan aamulla herätessä. Mutta kyseisten tarinoiden kuuleminen ei kiinnosta, kun itse istuu joka ilta 30-90min pimeässä huoneessa ja on laittanut jo sata kertaa lapsen makuuasentoon. Vaikka Tirppanassa olisi havaittavissa väsymisen merkkejä, hän keksii mitä ihmeellisempiä keinoja pitääkseen itsensä hereillä. Repii lakanoita, heittelee tyynyä, potkii seinää, maistelee tapettiseinän makuja yms. Jatkuvaa itkua joutuu onneksi harvemmin kuuntelemaan. Nukahtaminen ei nyt vaan ole kiva juttu, joten hereillä pitää sinnitellä. 

Isän kanssa Tirppana nukahtaa useimmiten hieman paremmin. Mutta isän työvuorojen vuoksi nukutusvastuu on minulla joka toinen viikko. Ja niiden viikkojen illat tuntuvat piiiitkiltä. Olen aika pitkäpinnainen ja yleensä en hermostu kovin herkästi. Mutta nyt on tämän äidin hermolangat poltettu loppuun. On niin turhauttavaa kuluttaa illat nukuttamiseen. Etenkin kun tuntuu, että käytettävissä olevat keinot on jo kokeiltu. Unikouluja on meillä pidetty pitkiäkin aikoja, mutta kun muutoksia ei ole havaittavissa, niin tiukka linja alkaa väkisin lipsumaan. Unikouluohjeissahan yleensä kehoitetaan sinnittelemään viikko, jotta lapsi omaksuu uudet tavat. Mutta entäpä jos kuukauden jälkeenkään omaksumista ei ole havaittavissa. 

Vaikka en toivokaan samankaltaisia nukutusongelmia muille, niin on todella lohduttavaa kuulla muillakin olevan samanlaisia iltoja tai jopa pahempiakin. Erään nettikeskustelun vinkkinä olemme nyt kokeilleet siirtää iltapäiväulkoilun iltaan juuri ennen iltatouhuja. Iltaulkoilu on jäänyt vähemmälle pimeyden vuoksi, mutta nyt olemme kahtena iltana olleet ulkona n. klo 18-19. Ja varovaisen iloisesti olemme todenneet, että ilta oon mennyt paljon rauhallisemmin ja Tirppana on nukahtanut nätisti ennen klo 21. Jos nyt tämäkin "koulutustulos" on vain hetkellistä, niin seuraavana pitänee muuttaa asennetta rennommaksi ja seurailla illan mittaan, milloin Tirppana olisi valmis nukkumaan. Pitäisi siis luopua nukkumaanmenoaikatoiveista. Tämän joku oli todennut toimivaksi omien lastensa kanssa. 

Viimeisenä vaihtoehtona, jota en vielä toivoisi, olisi päikkäreiden poisjättäminen. Jollain keskusteluun osallistuneista oli melko samankaltaista menoa oman lapsensa kanssa ja heillä päikkärittömyys oli rauhoittanut iltaa ja yöunet olivat levollisemmat ja pidemmät. Pitää siis mennä ilta kerrallaan eteenpäin ja kasvattaa hermolankoja pidemmiksi. Koska nukkuminen ei tähänkään mennessä ole ollut Tirppanan lempipuuhaa, niin tuskinpa se sormia napsauttamalla siitä miksikään muuttuu. Lapset ovat erilaisia. Väkisin yrittäminen johtaa harvemmin hyviin tuloksiin. Eiköhän sitä viimeistään teini-iässä uni maistu. ;) Toivotan siis itselleni, miehelleni sekä lukijoille rentoa uutta vuotta!

Serkkupoika työntää synttärisankaria

Pysäkillä

Elämä on matka. Yksikään matka ei kiidä niin kovaa vauhtia, ettei ehtisi pysähtyä ennen määränpäätä. Joskus matkanvarrelta nousee kyytiin uu...