Omatekoinen mysli

Meni liian kauan ennen kuin sain aikaiseksi kokeilla kotitekoista mysliä. Kun vihdoin ja viimein uskaltauduin tähän vaikeana pitämääni tehtävään, totesin kuulopuheet helppoudesta todeksi. Myslin valmistaminen itse on todella helppoa. Jotenkin se ajatuksentasolla on ollut hirmua vaikeaa, mutta onneksi kokeilin. Voisi melkeinpä sanoa, että se oli rakkautta ensimaistamisella. Kokeiluerän jälkeen ei ole kulunut viikkoakaan, etten olisi valmistanut uutta erää. Niin kova menekki myslillä on.

Viimeisin valmistuserä paahtumassa

Reseptiapuna minulla on ollut Yummy Bakerin ohjeet. Ohjeistus on toiminut suunnannäyttäjänä määrien suhteen. Sisältöä olen säveltänyt kaapin tarjonnan mukaan. Tähän mennessä kaikki valmistuserät ovat olleet lisämakeuttamattomia. Ainoastaan kostukkeena olen käyttänyt kaapista löytyneitä 100% hedelmäsoseita, joista nyt luonnollisesti tulee hieman makeutta. Alun perin ajatuksena oli tehdä vain kokeiluerä ilman lisämakeutusta, jotta pystyin kokeilemaan uppoaako mysli myös Tirppanalle. Makeuttamaton mysli kelpasi Tirppanan lisäksi myös miehelle, joten "terveellinen" linja on jatkunut. Silloin, kun haluaa makeampaa mysliä, sekaan voi lisätä esim. hunajaa. Säilytyspurkin sisällön nopea vajoaminen kertonee omatekoisen myslin suosiosta. Tirppanakin haluaa aina syödä astian putipuhtaaksi.

Hyödyllinen turhake

Hyvät myyntipuheet saavat minut toisinaan markkinoidun tuotteen pauloihin ja sorrun ostamaan tuotteen. Viimeisin tälläinen ostos tapahtui joulumarkkinoilta. Se näytti niin kätevältä ja hyödylliseltä, mutta ennen kaikkea turvalliselta alkuperäiseen tavaraan verrattuna. Ja jos sitä mainostetaan maailman parhaana, niin pitäähän sen tietysti olla toimiva. Myyntimies näyttikin tuotteen toimivuuden, minkä perusteella teinkin lopullisen ostopäätökseni. Hieman kuitenkin arvelutti, mutta vielä ei ole kaduttanut.

Kyseinen tuote on Ceramico. Kivikeramiikasta valmistettu raastin, jolla et voi raastaa sormiasi. Mielestäni raastinrauta on yksi keittiön pelottavimmista tavaroista, koska huolimaton käyttötyylini aiheuttaa lähes jokaisella käyttökerralla eriasteisia haavoja sormiini. Ja tietenkin raastin kiinnostaa myös Tirppanaa, koska sehän kiiltää ja näyttää mielenkiintoiselta. Mutta raastinrautaa ei varmastikaan kovin moni uskalla antaa lapsen käyttöön. Ceramicon uskaltaa. Tirppana "raastaa" sillä innoissaan porkkanaa ja välillä nappaa äidin avustuksella raastettua silppua suuhunsa tai haukkaa porkkanasta palasen. Porkkanan mehukkuus pääsee oikeuksiinsa keraamista raastinta käytettäessä. Raastimella voi raastaa monia muitakin syötäviä, mutta omat kokemukseni ovat vielä vähäisiä. Silti voin suositella tuotetta, jos satut törmäämään siihen jossain. Onhan se toisaalta turhake, mutta tällä kertaa käyttökelpoinen sellainen.