Meni liian kauan ennen kuin sain aikaiseksi kokeilla kotitekoista mysliä. Kun vihdoin ja viimein uskaltauduin tähän vaikeana pitämääni tehtävään, totesin kuulopuheet helppoudesta todeksi. Myslin valmistaminen itse on todella helppoa. Jotenkin se ajatuksentasolla on ollut hirmua vaikeaa, mutta onneksi kokeilin. Voisi melkeinpä sanoa, että se oli rakkautta ensimaistamisella. Kokeiluerän jälkeen ei ole kulunut viikkoakaan, etten olisi valmistanut uutta erää. Niin kova menekki myslillä on.
Viimeisin valmistuserä paahtumassa |
Reseptiapuna minulla on ollut Yummy Bakerin ohjeet. Ohjeistus on toiminut suunnannäyttäjänä määrien suhteen. Sisältöä olen säveltänyt kaapin tarjonnan mukaan. Tähän mennessä kaikki valmistuserät ovat olleet lisämakeuttamattomia. Ainoastaan kostukkeena olen käyttänyt kaapista löytyneitä 100% hedelmäsoseita, joista nyt luonnollisesti tulee hieman makeutta. Alun perin ajatuksena oli tehdä vain kokeiluerä ilman lisämakeutusta, jotta pystyin kokeilemaan uppoaako mysli myös Tirppanalle. Makeuttamaton mysli kelpasi Tirppanan lisäksi myös miehelle, joten "terveellinen" linja on jatkunut. Silloin, kun haluaa makeampaa mysliä, sekaan voi lisätä esim. hunajaa. Säilytyspurkin sisällön nopea vajoaminen kertonee omatekoisen myslin suosiosta. Tirppanakin haluaa aina syödä astian putipuhtaaksi.